Hokasi pikkuinen koiruliini, että vaunu onkin paras paikka maanpäällä. Saattaa johtua siitä, että siellä on emäntä rentotunut ja tyytyväinen vähään. Sitten siellä ollaan lähempänä ulkoilmaa, vaunun pihassa saa olla narussa ja pääsee juoksemaan sänkipellolle ja tehdä hirmu pitkiä lenkkejä. Tuulella ja kurjalla ilmalla on kiva käpertyä kerälle ja maata vaunun alla nenä hannän alla.Etuteltan erinomaisuudesta ei olla vielä päästy yhteisymmärrykseen, mutta vanhat koiramme tykkäsivät siinäkin olla, pienet on vähän musta-valkoisia, joko sisällä tai ulkona, eikä mitään välimuotoa vielä ole. Kotona parveke ei kiinnosta pätkääkään, kuten vahnoja koiria taas on aina kiinnostanut maata parvekkeella ja nauttia tuosta välitilasta.
Kyllä se emäntä olisi siellä vaunulla vaikka koko kesän putkeen, mutta aina jotain menoja ja asioita joita täytyy käydä hoitamassa kaupungissa. Eikä ole kahta autoakaan, joten pakosta välillä on oltava täällä.
Nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja alettava kahdestaan Millan kanssa tehdä harkkoja, kaivettava tokoagi paperit naftaliinista ja sinne vaan kentälle saamaan kontaktia ja koittamaan mikä olis se meidän yhteinen juttu. Kun saa hyvän suhteen koiraan, sen kanssa käy uuden oppiminen huomattavasti paremmin. Ja töitä työkoira vaatii, kaikkea on kehitteillä, kunhan vaan saadaan aikaa ja intoa vielä vähän kehitetyksi jostain. Milla toki oppii ja häntä opetetaan joka reissulla, jonkin verran, mutta määrätietoisempaa harjoitusta vielä haluan alkaaa toeuttamaan.
Juhlinnan arvoinen päivä tänään. Matot on haettu sisälle yhtä lukuunottamatta, evätkä ne ole vaarassa, Milla on sisäsiisti. Eikä pureskele pahemmin tavaroitakaan. viime perjantaina kun olin poissa jonkun aikaa asoilla, oli Milla hakenut mun jemmasta tyhjän maitopurkin, joita säästän herkkupiiloiksi, kun olemme poissa, mutta en ehtinyt perjantaina niitä täyttää ja niinpä hän repi tyhjän purkin tuhannen silpuksi. Fiksu tyttö! Kyllä se on kiva olla koiran omistaja!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti