Aika ihana

Kaikenkaikkiaan Milla vain paranee ajan kanssa, kyllähän minä sen teidän kokemuksesta, mutta sen aina unohtaa.

Ollaan käyty nyt siedätyshoidossa metsässä leikkimässä toisten koirien kanssa ja hyvin pärjää kun saa olla vapaana. Juoksee jo sujuvasti toisten perässä ja leikkii kepeillä. Ärinää ja purinaa tulee lähinnä jos on kiinni. Silloin ei tarvitsekaan olla niin sosiaalinen.

Rakkauttaan osoittaa kovasti ja nyt jo jätti murinan, Aurallekin oli ihan kiltti tänään.
Mutta näkee selvästi että on juuri rotutyypillinen koira kun meidän metsäsakkiin kuuluu yksi katala Suankroopin kasvatti Kalannista Veera nimeltään, niin aika samantyyppisiä ovat vaikka ihan erinäköisiä, Milla on äitinsä näköinen tosi paljon ja siskonsa, joka asuu kasvattajalla. En olisi uskonutkaan että se rotu on tosiaan niin ratakiseva seikka koiran luonteessa kun on ollut näitä X-rotuisia niin niistä ei ole koskaan tiennyt etukäteen millaisia on tullut ja kaksi viimeistä oli positiivisia yllätyksiä meille. No nyt olemme oppineet tuntemaan ihan erityyppisen koiran, jolla on vahva tunneside myös Femmaan ja Femma on yllättävän kiinnostunut myös tästä toisesta katalasta aivan kuin älyäis, että se on samantyypinen kuin Milla vaikka on parivuotias ja musta tai tummanruskea.

Esni viikolla on jännät paikat sillä ensi torstaina Femma leikataan. Sitten pitää käyttää koiria erikseen kun Femmalla on riehuntakielto eikä niin pitkiä lenkkejäkään voi heti tehdä.
Toivottavasti ilmat nyt pysyisivät vähän lämpimämpinä, kun hirmu pakkasilla vaikka takit päällä ollaankin ulkona, niin silloin leikkiminen on kurjaa pitää varoa etteivät riko vaatteitaan ja itselle tulee kylmä, miksei voi olla aina kesä?

Talven selkä ja muita painolasteja

Koiranpentu kotona tuo aina lisää siivottavaa ja matot ovat käärittynä varastossa. Tämä on hyväksyttävä tosiasia kun pennut eivät vielä ole sisäsiistejä. Kun talossa on pieni ihmisentaimi korjataan kaikki särkyvä korkeammalle tai sitten vahditaan koko ajan ja opetetaan ja kielletään koskemasta, molemmat toimivat. Koiranpentu on paljolti samanlainen sen pitää kokeilla kaikkea mihin nenä yltää, ellei yllä noustaan kahdelle jalalle, parhaassa tapauksessa kiivetään tuolille ja siitä jo pääseekin mihin vaan.

Monelle ystävälleni, tuttavalleni ja kylänmiehelle ovat arkipäivää syöty ja tuhottu puhelin, kaukosäädin, puhelimen laturi. Onpa muutamia tuttavia, joilta on mennyt kämppä remontiin ja huonekalut uusiksi. Jostain syystä nämä ihmiset eivät ole hirveän kiukkuisia. Ihmetyttää kummastuttaa, koska pidän itseäni syyllisenä jos koiranpentu saa mitä tahansa pahaa aikaiseksi. Olisko niin, että myös nämä ihmiset ovat oivaltaneet sen. Koiranpentu on syyntakeeton, ei se ilkeyttään näitä tuhotöitä ja juonia puno meidän kaksijalkaisten päänmenoksi.

Kun Femma oli pentu reilu kolme vuotta sitten opimme korjaamaan kaiken irtotavaran kaappeihin ja osasimme katsastaa vaaranpaikat, eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan paitsi; kukat saivat kyytiä ja nuorison karkkipussit ja esille jätetty ruoka yleensäkin. Olen sitä mieltä ollut tästä asiasta, että on ihmisen oma syy jos koira pääsee tuhoamaan elektroniikkaa tai huonekaluja ja niinhän se varmasti pitkän päälle onkin.Ihmisen on aina oltava askeleen edellä koiraa, esimerkiksi sivelemällä huonekalun jalkoihin jotain pahanhajuista tai -makuista. Televisoissa näytetään sarjaa kuinka kädettömiä ihmiset ovat koirien kanssa ja apuun tulee hoikka meikattu ja kaunis ylikoirankasvattaja, joka onnistuu tekemään uroskoirista pallittomia ja hyvin käyttäytyviä. Narttukoirat yleensä ovat pehmeämpiä ellei niitä ole liian suurta laumaa, kuten joillain jenkeillä 4 suurta weimarinseisojaa, joita ei lenkitetty lainkaan. Tavis koirankasvattajasta monet näistä ongelmista ovat ihan selkeitä ja järkeenkäyviä joihin aika helposti löytyy ratkaisu maalaisjärjellä ja koiran sielunelämän tuntemisella.

Tiedän ettei meillä ole mitään suuria ongelmia, meillä on pieni alle kolmen kuukauden ikäinen pentu, jonka ei vielä oleteta osaavan kaikkia koiranelämän perusvalmiuksia, mutta silti minua harmittaa tämä kova talvi, joka tekee sen, etten ehdi ulos ennen jokaista pissilirua, koska on puettava kengät ja lämpöhousut ja takki ja pipo ja rukkaset ja koirallekin usein takki ja kaulapanta ja remmi ja kannettava koira ulos, koska se ei osaa vielä kävellä portaita alaspäin.

Eli talven kylmyys on aiheuttanut minulle suunnattomia paineita olla täydellinen koirankasvattaja.(Jollainen tietysti olisin jos olisi kesä!!!!) Hän joka täydellisesti hoitaa koiran liikunnan tarpeet ja sisäsiistiksi opettelun ja kasvattaa koirastaan äänettömän kauniisti käyttäytvän esimerkkikoiran, mutta kun olenkin vain ihan tavalllinen ihminen puutteineen ja vikoineen, joka ei jaksa kantaa huolta pissalle haisevista eteisen matoista vaan käärii ne kylmästi rullalle ja heittää parvekkeelle pesua odottamaan. Ja huomaa samalla, että pentu tunnistaa sanan pissa, Milla kyykistyy aina sanan kuullessaan niille jalkojen sijoilleen missä sattuu olemaan ja päästää kunnon lammikon lämmintä koiranpissaa.