perjantai 12. helmikuuta 2010

Talven selkä ja muita painolasteja

Koiranpentu kotona tuo aina lisää siivottavaa ja matot ovat käärittynä varastossa. Tämä on hyväksyttävä tosiasia kun pennut eivät vielä ole sisäsiistejä. Kun talossa on pieni ihmisentaimi korjataan kaikki särkyvä korkeammalle tai sitten vahditaan koko ajan ja opetetaan ja kielletään koskemasta, molemmat toimivat. Koiranpentu on paljolti samanlainen sen pitää kokeilla kaikkea mihin nenä yltää, ellei yllä noustaan kahdelle jalalle, parhaassa tapauksessa kiivetään tuolille ja siitä jo pääseekin mihin vaan.

Monelle ystävälleni, tuttavalleni ja kylänmiehelle ovat arkipäivää syöty ja tuhottu puhelin, kaukosäädin, puhelimen laturi. Onpa muutamia tuttavia, joilta on mennyt kämppä remontiin ja huonekalut uusiksi. Jostain syystä nämä ihmiset eivät ole hirveän kiukkuisia. Ihmetyttää kummastuttaa, koska pidän itseäni syyllisenä jos koiranpentu saa mitä tahansa pahaa aikaiseksi. Olisko niin, että myös nämä ihmiset ovat oivaltaneet sen. Koiranpentu on syyntakeeton, ei se ilkeyttään näitä tuhotöitä ja juonia puno meidän kaksijalkaisten päänmenoksi.

Kun Femma oli pentu reilu kolme vuotta sitten opimme korjaamaan kaiken irtotavaran kaappeihin ja osasimme katsastaa vaaranpaikat, eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan paitsi; kukat saivat kyytiä ja nuorison karkkipussit ja esille jätetty ruoka yleensäkin. Olen sitä mieltä ollut tästä asiasta, että on ihmisen oma syy jos koira pääsee tuhoamaan elektroniikkaa tai huonekaluja ja niinhän se varmasti pitkän päälle onkin.Ihmisen on aina oltava askeleen edellä koiraa, esimerkiksi sivelemällä huonekalun jalkoihin jotain pahanhajuista tai -makuista. Televisoissa näytetään sarjaa kuinka kädettömiä ihmiset ovat koirien kanssa ja apuun tulee hoikka meikattu ja kaunis ylikoirankasvattaja, joka onnistuu tekemään uroskoirista pallittomia ja hyvin käyttäytyviä. Narttukoirat yleensä ovat pehmeämpiä ellei niitä ole liian suurta laumaa, kuten joillain jenkeillä 4 suurta weimarinseisojaa, joita ei lenkitetty lainkaan. Tavis koirankasvattajasta monet näistä ongelmista ovat ihan selkeitä ja järkeenkäyviä joihin aika helposti löytyy ratkaisu maalaisjärjellä ja koiran sielunelämän tuntemisella.

Tiedän ettei meillä ole mitään suuria ongelmia, meillä on pieni alle kolmen kuukauden ikäinen pentu, jonka ei vielä oleteta osaavan kaikkia koiranelämän perusvalmiuksia, mutta silti minua harmittaa tämä kova talvi, joka tekee sen, etten ehdi ulos ennen jokaista pissilirua, koska on puettava kengät ja lämpöhousut ja takki ja pipo ja rukkaset ja koirallekin usein takki ja kaulapanta ja remmi ja kannettava koira ulos, koska se ei osaa vielä kävellä portaita alaspäin.

Eli talven kylmyys on aiheuttanut minulle suunnattomia paineita olla täydellinen koirankasvattaja.(Jollainen tietysti olisin jos olisi kesä!!!!) Hän joka täydellisesti hoitaa koiran liikunnan tarpeet ja sisäsiistiksi opettelun ja kasvattaa koirastaan äänettömän kauniisti käyttäytvän esimerkkikoiran, mutta kun olenkin vain ihan tavalllinen ihminen puutteineen ja vikoineen, joka ei jaksa kantaa huolta pissalle haisevista eteisen matoista vaan käärii ne kylmästi rullalle ja heittää parvekkeelle pesua odottamaan. Ja huomaa samalla, että pentu tunnistaa sanan pissa, Milla kyykistyy aina sanan kuullessaan niille jalkojen sijoilleen missä sattuu olemaan ja päästää kunnon lammikon lämmintä koiranpissaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti