torstai 25. helmikuuta 2010

Ihan uskomattoman ihanaa...

Kaunis ja kohtuullisen lämmin, ihanan aurinkoinen sää ollut tänään koko päivän, ollaan jo harjoiteltu autojen ohi menemistä ( niitä kun olisi niin kiva jahdata juosten perässä)ja pyörä ja ihminenkin ovat niin kiinnostavia. Paljon on pienellä koiralla opittavaa.
Eilen opimme kulkemaan portaat alas ja ylos onkin osattu tulla jo jonkun aikaa. On vaan niin huvittavaa, että kun ensin panin hänet toiseksi alimmalle portaalle ja ulkonakin kävimme lumisilla portailla harjoittelemassa, niin kun pääsi juonesta kiinni, niin oma-aloitteisesti juoksi portaita edes takaisin monta kertaa ikäänkuin taitojen hiomista vasten, tullessamme ulkoa sisälle ja nyt onkin ulosmeno yhtä juhlaa kaksi viimeistä rappua menevät yhdellä loikalla.
Aluksi pentu sai tokkaisun russelilta liian alistuvuutensa vuoksi, mutta ne ajat ovat ohi. Naapurirapussa asuu viikkoa vanhempi Airedalen terrieri Pyry Pörriäinen, jota Milla alkuun pelkäsi, mutta nyt Milla käyttäytyy kuin pahainen kylärakki ja pöllyttää pikkupojan mennen tullen ja ääntä riittää.
Luonnetta on muutenkin ihan omiksi tarpeiksi, kammalle muristaan ja ärhennellään, ei kampaajalle. Tosin makupaloilla ollaan yritetty tehdä yhteistyösopimusta. On se kampa silti aika ärsyttävä, mutta kun on syntynyt pitkäturkkiseksi siltä ei voi välttyä.
Tänään olohuoneen tuolia vedettiin pitkin olohuoneen lattiaa ja ainakin kaksi metriä siirtyi tuoli kunnes isäntä lopetti kivan leikin.

Ulkona on hanget ja nietokset korkeat, mutta latukoneella tehty latu sopii tyttöjen vessaksi ainakin Millan mielestä. Isommalla tytöllä onkin kova pähkääminen mihin sen torttunsa pästää kun ei tahdo polulta päästä pois ja hanki on paksu niin ettei sieltä näy kun korvat, miten sinne asioitaan tekee?
Mutta kun ei ole kylmä niin lumi on mitä oivallisin leikkipaikka ja siinä keksii aina uusia juttuja, ainoa varjopuoli on se kun se pakkaantuu tassujen väelihin jääkimpaleiksi ja niiden repiminen on työlästä, mutta ei hermoja vie silti.

Naksutinta on opeteltu tänään käyttämään ja joskus emäntä osaa ajoittaa oikein joskus myöhästyy. Emme vielä ole päättäneet onko se naksutin kiva vai ei. Mutta ainakin harjoittelu on kivaa kun saa makupalan jos osaa tehdä asoita oikein esim. kaivaa makupalan emännän korvasta kun opetellaan kuiskaamaan.
Myös kuonolla koskettaminen sujuu jos huvittaa, tassulla olisi kivempi kosketella. Mutta ei se emännälle aina riitä, no pakko se on koittaa miellyttää emäntää kun sillä on pakastimen ja jääkaapin avaimet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti