Eilen oli varamummun ja-vaarin luona käymässä 9kk ikäinen tyttö ja pelkäsin, josko pentu olisi liian raju. Pelko osoittautui turhaksi, vaikka oleskelin pitkälti lattiatasossa, jotta ehtisin puuttua asiaan, ennen kuin mitään pääsisi tapahtumaan.
Kuinka ollakaan pentu käsitti, että tyttö on pieni myös ja syyntakeeton, koska meni välillä karkuun pieniä käsiä, eikä käyttänyt kertaakaan hampaita pieneen. Onkohan tuo jotenkin sisäänrakennettua tietoa, tai vaistoa. Vanmhempi koira on ihan tyttären ensikäynneistä alkaen ollut aivan mielettömän kiinnostunut lapsesta, käy lipaisemassa niskästä tämän tästä ja vauvaa vaan puistattaa moinen tungettelvuus. Niin kauan kuitenkin menee hyvin kun lapsi ei tule allergiseksi koiralle ja sen perusteella mitä lapsen suuhun joutuu, voi olla hyvinkin, ettei ole vaaraa immuunipuolustuksen häiriökäyttäytymisestä. Sillä kun ihmislapsen suu oli ihmetyksestä auki kävi pentu koittamassa miltä se maistuu. Viimeisten tutkimusten mukaan on vain hyvä jos lapsi saa riittävästi tuntumaa (inhottaa ihan sanoa tätä) ulosteperäisiin mikrobeihin, immuunipuolustuksella riittää tarpeeksi töitä oikeiden taudinaiheuttajien kanssa, ettei tarvi ruveta puolustautumaan esim siitepölyjä tai eläinpölyä vastaan. Tämä karkeasti yksinkertaistaen vauvasta ja pennusta. Toivon, että koiranpennun ei tarvitsisi käytännössä myöskään syödä ulkoa ihan kaikkea saadakseen hyvän vastustskyvyn. Ulkolenkit ovat todella mukavia muuten, mutta koko ajan saa olla vahtimassa tupakantumppeja ym. lumesta selvästi erottuvaa, ettei kaikkea imuroida.
Tuo neiti oli kyllä ihan rakastunu koiriin. :) Tullaan viel monta kertaa, ettei tule koirapelkoa eikä -allergiaa. ;)
VastaaPoista