Murkkuikä onko sitä koirilla?

Koira saavuttaa sukukypsyyden, siitä huolimatta se kasvaa ja sen henkinen rakenne muuttuu.
Mutta onko koiralla murrosikä? Onko koiralla itsetunto ongelmia? Miksi koira käyttäytyy perin oudosti noin 7kk -> kunnes tasoittuu 2-3 vuoden iässä?
Viidellä aiemmalla koirallani on ollut huomattavissa jotain lievää härkäpäisyyttä ja keskittymiskyvyttömyyttä tuohon aikaan, ja olen tiedostanut, että silloin on äärimmäisen hankala oppia uutta.
Mutta tämä viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin on ottanut murrosiän todella vakavasti.

Mikä tahansa esim. muovipussi pensasaidassa voi olla äärimmäisen pelottava. Jos mami pudottaa reppunsa vahingossa lattialle koira pomppaa metrin. Sen lisäksi käytösonglmat, koira voi samalla hetkella heiluttaa häntää ja kiehnata ihmistä vasten ja ärähtää. Välillä tuntuu kuin se ei itsekään tietäisi mitä se milloinkin haluaa.
En ole nyt ottanut ohjelmaan mitään elämää vakavampaa, vaan päättänyt vain vahvistaa johtajuusasemaani, joka onkin välillä ihan selvä, hetken päästä taas se kysenalaistetaan. Nykyään kun menen kotiin en huomioi koiraa mitenkään (tätä on kokeiltu jo montakin kertaa tuloksetta) Nyt teen sen johdonmukaisesti, koira saattaa raapia selkääni kun seison koirasta poispäin ja kerjätä huomiota. Mutta se ei saa sitä ennen kuin menee pois ja rauhoittuu, sitten kutsun koiran iloisesti luokseni ja rapsuttelen ja annan namin. Tätä vahvistetaan myös pitkin päivää, että huomiota saadaan vain silloin kun ihminen niin haluaa. Jääkautta tullaan kokeilemaan jos neiti ei vähemmällä ymmärrä.

Mutta siihen pitää tässä ikävaiheessa tottua,että yhtenä päivänä kaikki sujuu kuin tanssi ja seuraavana päivänä koira ei osaa käyttäytyä yhtään missään, eikä mitenkään. Mutta lannistua ei pidä. Vaikka välillä kyllä meinaa hermot mennä.

Onneksi Femma on niin rauhallinen ja luotettava, tietää, että se osaa ja pystyy, tosin toisen häslääminen estää sen kouluttamisen kun ei ole ollut resursseja eri lenkkeihin. Jälkeä olen vakavasti ajatellut kokeilla kesällä. Kun vaan tietäisi missä uskaltaa. Sillä Mynämäellä missä asuntovaunumme on ja jossa paljon aikaa vietetään, on niin paljon käärmeitä, että taas hirvittää kuinka sinne uskaltaa mennä ja uskaltaako niitä päästää metsään juoksemaan. Mutta pakko on jotain kehittää koirien aktivoimiseksi, sillä hauskaa ja aivoja kehittävää on pakko koirankin elämässä olla.
Yhteenvetona sanon vaan, että onpa koiralla murrosikä tai ei niin huligaaneja ne kuitenkin jossain vaiheessa ovat ja rauhoittuvat aikanaan toivottavasti ainakin...

11 kuukautta kasassa elettyä elämää....

Milla on ollut koulutuksessa aika täysipainoisesti viime viikot. Hyvin sujuu, vaikka toisten koirien läsnäolo samassa luokkahuoneessa rasittaa sitä, mutta kun keskittyy silti niin se on aina plussaa. Rähistä täytyy aina jos joku muukin kommentoi ja kaikki huoneeseen tulijat pitää haukkua. Kotona kaikki ihmiset ovat olleet tervetulleita, mutta Tipsun kanssa menivät sukset ristiin ja nyt ei niitä enää voi päästää samaan huoneeseen.
Todella nopeasti Milla oppii asioita ja ellei palkinto irtoa saattaa se turhautuakin todella nopsaan.

Eilen kun menimme koulutushalliin ja Femma tiesi mikä paikka se on, niin protestointi oli Femmalla todella äänekästä, kun hän ei päässyt mukaan. Selvästi se sanoi: " On tää niin epistä, miks mä en pääse mukaan kun siellä saa lihapulllia ja saa tehdä juttuja!!"

Täytyy vissiin ruveta käymään molempien koirien kansssa saa nähdä suostuuko isäntä lähtemään toisen koiran kanssa!

On se niin kumma kuinka koira oppii sanoja ja niiden merkityksiä, kun sanon hampaat niin Milla luikkii kauhealla vauhdilla sängyn alle! Ja hänellä on hammaskiven muodostus runsasta joten pitäisi pestä päivittäin, mutta kaipa se tottuu siihen.
Eilen oli rankka päivä kun Tipsulla tulehtui nisä, jota on hoidettu ennenkin. Ja se oli valehtelematta nyrkin kokoinen tumman liila ja vuosi veristä eritettä, oltiin jo valmiita eutanasiaan, mutta Rasi halusi koittaa auttaisiko antibioottihoito. Viikon päästä arvioidaan tilanne uudelleen. aina se tuntuu yhtä pahalta kun koira sairastuu.
Femmalla on ollut nyt paha valeraskaus, jota on yritetty hormonihoidolla saada lakkamaan kun maitoakin tulee, ja leikkuupöydälle joutuu nyt. Olisi tullut halvemmaksi ja helpommaksi jos olisin noudattanut lääkärin ohjetta ja leikuuttanut tytön jo kaksi vuotta sitten. Yhdessä nisässä tuntuu patteja, jotka tuskin ovat normaalia rintakudosta. Ehkä ne voidaan leikata samalla nukutuksella. Joulukuun alkupäivinä se tulee tapahtumaan, sitten olenkin pari viikkoa kotosalla.

Lasit huurteessa.

Meillä on ollut sellainen probleemus viime päivinä, että ulkona on älyttömän kylmä, sitten pitäisi palkita käytöksestä, niin ei ehi kun pitää riisua rukkaset ja sitten jo onkin auttamatta vuoden verran myöhässä palaute, olen miettinyt alkaa ehdollistamaan naksutinta, vaikka koskaan ennen ei ole käytössä ollut. Onhan se ainakin nopeampi ja onnistuu hanskat kädessä.

Paljon oikeantyyppistä ajattelua ja yksinkertaisia mutta toimivia kikkoja ollaan saatu Liviltä (TV) juurikin tältä koiria ja ihmisiä ohjaavalta britltä. Hänen ohjeensa ovat kohtuu helppoja toteuttaa ja antaa uskoa siihen, että vaikeitakin ongelmia pystyy ratkaisemaan kunhan osaa miettiä, mikä on koiran näkövinkkelistä kannattavaa käytöstä mikä ei. Mitä vahvistaa ja mitä taas jättää huomiotta.

Koiran koulutus on kokopäivä työtä, jonka hedelmistä saa nauttia koko koiran loppuelämän ajan, toki löysaillä ei saa myöhemminkään, mutta kun perusta on kunnossa, sille on helppo rakentaa.







Miten tuollaisen Luojan luoman karvapallon oleminen ja elämä saakin sydämen tutisemaan pelosta, rakkaudesta, kiukustakin ja turhautumisesta. Mutta eniten onnesta omistaa maailman ihanin koira ja pentu, mistä ei yhtään tiedä mitä siitä vielä tulee. Ei niistä tarvitse tulla koiranäyttelyjen ERI tai KMVA tai SMVA tai muita hienoja lyhenteitä, kirjahyllyssä ei tarvitse olla pokaalin pokaalia tai ruusuketta. Tokoihinkaan ei ole pakko osallistua, mutta elämä koiran kanssa on oltava hauskaa ja onnellista molemmista osapuolista. Eläköön elämä ja etenkin kesä!