Uusi haalarikoira!

Syksy on tullut! Millalla on pehmeä ja pitkä turkki, johon tarttuu kaikki siemenet ja roskat ja varvut lehdet ym krääsä.
Entäs sitten jos sataa vettä, koira on märkä kokonaan ja kestää kuivua kauan, omatoimisena koirana pyyyhekuivauksen jälkeen hän kuivaa itseään hankaamalla turkkiaan seiniin!
Siksi päätin, että meidän koirasta tulee haalarikoira huonoilla keleillä ja merkinkin olin jo valinnut. Tästä kyseisestä tuotemerkistä on kokemusta kahden talvimanttelin verran, joista toinen jo kuusi vuotta vanha ja toinen neljä vuotta vanha, niitä on pidetty talvella ja ovat kestäneet pesuja ja riehumistakin ihan kohtuullisesti. Niissä on hyvät heijastimet ja materiaalit. BESTIS tuotemrkki on tarjolla harvoissa kaupoissa ja valmistuu Kaaarinassa käsityönä. Hinta on kohtuullinen laatuun nähden, vaikka kyseessä onkin isohko investointi. Kaarinan eläinpukimo valmistaa näitä. Lähes kaikki muut puvut tehdään lähi-idässä ja materiaalit on mitä on, eivätkä esim. Hurtan puvut mitään halpoja silti ole.

Arvelin koiran vierastavan vaatetta alkuun, ja kokeillessa jalka nousikin tavallista korkeammalle. Mutta nyt kun puku ollut päällä ulkona monenlaisella lenkillä olen huomannut, että koiralle on aivan sama onko puku päällä tai ei. Itseasiassa koira nauttii täysin siemauksin juoksemisesta myös sateella eikä vierasta suhinaa joka juostessa kuuluu. Kuran , veden ja hiekan määrä on myös vähenynyt eteisestä. Vaikka mieheni piti ideaa tyhmänä on hänkin hankintaan tyytyväinen, kun koiran turkkia ei tarvitse jatkuvasti harjata siementen ja roskan takia.

Lokakuussa alkaa ohjatut koulutukset, tosin olemme käyneet muutamia hajakertoja jo näyttelykoulutuksessa. Mutta tositoimiin ryhdymme nyt syksyn tultua.

Tällä hetkellä ongelmana edelleen rähinä vieraille koirille, jonka tulkitsen pelosta johtuvaksi, koira on avoin ja sosiaalinen niiden koirien kanssa jotka ovat tuttuja jo pennusta asti. Myös ihmisiin Milla suhtautuu suurisydämisesti tunkien itsensä ihmisen syliin heti kun vaan voi. Olemme yrittäneet opettaa ettei vasten hypitä, mutta eihän sille mitään voi kun ihmiset ovat ihania!!!

Telkkarista saisi tulla enemmän eläinohjelmia, varsinkin koirien ääntä kuullessaan tämä karvanaama tunkee itsensä kiinni vastaanottimen näyttöön ja ihmettelee miksei kaveri haise vaikka haukkuu. Milla tarkkailee ympäristöään kaikin aistein, eikä ole paukkuarka ainakaan vielä, mutta monet muut äänet kerrostalossa aiheuttavat murinaa ja haukkumista tosin yhä vähenevässä määrin. Melko kehityskelpoinen yksilö. Sisäsiisti, mutta vaatii ulos vieläkin myöhään illalla tai ellemme käytä silloin herättää aamuyöstä pissalle, rakko vaan on pieni ja juomamäärät isot. Kaksi koiraa juovat yhteensä yli kolme litraa vuorokaudessa, mikä on mielestäni ihan sopivasti mutta suhtellisen paljon kuitenkin.
Nokka kohti tuulta ja tuiskuja ja kylmiä kelejä, joita taluttaja vihaa jo valmiiksi! Kynttilät ja huovat kehiin ja lämmintä ylle.

Emäntä luki Koira lehteä ja sai taas uusia vinkkejä

Koirien liikunnan saanti ei todellakaan ole itsestäänselvyys, ei omakotiasujilla, sen enmpää kuin kerrostalokoirillakaan. Harrastavat koiratkin viedään usein autolla harjoituksiin, jotka kestävät ehkä tunnin, jos sen lisäksi tehdään vartin tarpeidenteko lenkki, niin koiran liikunnan tarve ei täyty. Useimmat ihmiset saavat liian vähän liikuntaa, mikä tietysti heijastuu myös lemmikkeihin.

Metabolinen oireyhtymä ei ole enää harvinainen koirillakaan kuten eivät muutkaan ihmisten elintaso- ja autoimmuunitaudit tai syövät. Sairauksia voi koiralle tulla elintavosita huolimatta. Olen aina lenkittänyt koirani ylikuntoon, jolloin pitkäkään remmilenkki ei koiraa väsytä. Siinä liikuttamisessa on siis hyvät puolensa, mutta myös ihmisen mielestä huonot.

Koiralehdessä annettiin vinkkejä, joita itse toteutan arjessamme jo ennestään, koska minulla on tarve itsekin liikkua runsaasti ja varsinkin mtesälenkit auttavat minua säilyttämään liikuntakykyäni ja tasapainonhallintani. Koiran pitäisi saada optimissaan liikkkua vapaana ja mieluiten mahdollisimman monenlaisissa olosuhteissa. Tietysti uiminen ja metsälenkit ja toisen lajitoverin kanssa leikkiminen ja esim. esteiden yli pommpiminen ja kiipeily sekä erilaiset mutkittelut ja pysähtymiset ja kiitolaukka sekä ravi olisivat terveyden perusta kaikille "terveille" koirille. Onhan monia koiria, joita ei saa liikuttaa esim. lonkkavian vuoksi kovin paljoa.

Kaupungissa koirieni kanssa teemme kolme metsälenkkiä viikossa, matkaa kertyy noin 6 km ja matkan varrella on monenlaista maastoa kaupunkimetsästä koirapuistoon ja katuihin saakka. Sitten muina päivnä teemme kolmen kilsan lenkin vähintään aamupäivällä. Sen lisäksi jokasena päivänä vähintään kolme muuta lenkkiä, jotka pituudeltaan voivat olla mitä tahansa kilometrin ja neljän kilsan väliltä. Pitkillä lenkeillä koirat ovat osan aikaa vapaana. Sen lisäksi leikimme pallonhakuleikkejä puistossa, jolloin spurtteja tulee. Koirat myös leikkivät keskenään ja tekevät jopa kuperkeikkoja. Viikonloppuisin koirat käyvät kesällä uimassa ja talvella päivttäin lumihangessa möyrimässä ja kinoksissa kahlaamassa, kuten viime talvena oli mahdollista, joten on yksi asia, joka omailla koirilla on kondiksessa, jos koulutus onkin tällä hetkellä vähän puutteellista.
Kyllä Millakin vielä kunnon koulutuksen tulee saamaan kun nuoren koiran höyrypäisyys vähän haihtuu, toki teemme voitavamme jo nyt sen kouluttamieksi.
Eipä tässä muuta kun terveissii vaa.