Kahden ikävuoden merkkipaalu saavutetaan 19.11. 2011

Milla on todella mukava koti-oloissa, kun olemme oppineet sen henkilökohtaisen reviirin ja mieltymykset. Ristiriita tilanteita sattui viime aikoina lähinnä autossa, reviiristään tarkka kun on ja paimentaisi kaikkea näkemäänsä.

Nyt hankimme hyvän vasteen antaneen,mutta rikkoutuneen antibarc pannan tilalle uuden. Sen idea on suihkaus tuoksutonta tai sitruunantuoksuista ainetta ja ääni suhaus ja myös epämiellyttävä yllätys sekä ehkä tuoksukin ovat joillakin toimivia toisilla täysin merkityksettömiä. Mutta Milalla se toimi jo aiemmin ja toimii nyt uudenkin pannan kanssa. Tosin se oppiii nopeasti säätelemään haukuntansa sellaiseksi todella matalaksi ja hiljaiseksi, mutta kun itsehillintä astuu mukaan mukaan myös se raivon kehittyminen on poissa.
Milla on täysin sisäistänyt, että polkupyörät ovat kohtuullisen harmittomia ja välillä niiden ohi menosta ja hyvästä käytöksestä niiden yhteydessä saattaa seurata makupala. Emme siis stressaa enää polkupyöristä. Ohitukset valoisalla sujuvat ihan hyvin kun mami muistuttaa asiasta. Mutta toisen koiran kohtaaminen on vielä täysin hukassa. Sen otamme työn alle nyt täysillä. Olemme yrittäneet vaihtelevin tuloksin, mutta päätin palata lähtöruutuun, jotta saamme pysyviä tuloksia.
Emme ole päässeet selville syystä miksi kaikki koirat eivät aiheuta samaa rekatiota ja siksi aloitamme nyt alusta.

Millan leikkauksesta on nyt aikaa ja ruokahalu on palannut ja se on suuri, lähes kaikki kelpaa syötävksi ja sitä ruokaa etsitään omatoimisesti, välillä jopa omenan kuoret viedään käsistä. En ole rajoittanut liikaa ruoan antamista 800g Yrjölän gourmet mallista puuroa uppoaa helposti vuorokaudessa, mutta koska painoa ei ole liikaa vieläkään sallin sitten myös puruluita ja makupaloja siihen päälle. Femmahan on pikkuisen pullukka ja sitä on pakko rajoittaa. Mutta se on tottunut ruokansa määrään eikä kyttää enää ja on jopa nirso sen suhteen mitä ottaa suuhunsa. Mutta Millalla on kerjäämiskausi edelleen menossa, tosin uskoisin sen päättyvän tai ainakin hieman hiipuvan.

On tässä voin käärepaperi ollut olohuoneen lattialla, voit koiran mahassa, onneksi ei ollut paljoa voita siinä. Muutaman kerran olen selkäni kääntänyt aterialleni tai jolllekin ruoka-aineelle ja kun käännyn se on hävinnyt ääntäkään päästämättä. Onneksi nyt jo olemme oppineet katsoamaan tarkemmin, ettei sen ulottuville jää mitään. Jääkaapin ovea ei ole vielä oppinut avaamaan. Toivottavasti ei opikaan.
Millan kanssa elämä tulee ilmeisesti olemaan aina suuri seikkailu ja jatkuvaa koulutusta. Sillä on todella erikoinen persoonallisuus eikä sen kanssa saisi koskaan olla kiire.Jäämme harjoittelemaan elämää edelleen. Yitän päivittää tätäkin blogia aina silloin kun asiaa ilmaantuu.

Luulin olevani hyväkin koirankouluttaja kunnes Milla muutti meille..

Olenkin monesti ihmetellyt miten noi edelliset koirat oli niin fiksuja, joku älypää vastasi,että on siinä sinullakin osuutta. Ja minä hullu uskoin.

Milla on osoittanuit meikäläisen taidot hyvin heikoiksi. Ensinnäkin koira ei sisällä kutsuttaessa tule koskaan luokse vaan kyyristelee ihan selvä puhekupla pään päällä: "mitä tuo eukko aikoo mulle nyt tehdä,jotain sillä on selvästi mielessä". Muut koirani ovat juosseet suinpäin luokseni jo puolesta sanasta.

Kaikessa pitää kokeilla voisko itse tehdä tuon tai tuon jotenkin toisin kuin emäntä yrittää opettaa, no fiksuvekotinhan Milla on sen nyt tietää, erittäin monitaitoinen, mutta ei kovin paljon miellyttämisenhalua. Kumma eukko ei osaa motivoida koiraansa.

Ja sitten emäntä koittaa hyvällä ja pahalla ja erilaisilla konsteilla estää kakansyöntiä, joka on hengenpitimiksi aivan välttämätöntä. Ukkokin jo alkaa kypsyä kyseiseen tapaan. Kuten olen jo täällä kertonut kaikki keinot on koitettu; erilaisista öljyistä raakaan naudanmahaan ja banaaniin asti mutta ei auta, kieltokin vain silloin kun on talutusremmissä.

Milla on todella hidas oppimaan jotain mistä se ei koe saavansa tarpeeksi palkkiota tai jotain, kun vaan tietäisi mitä, nyt kuitenkin se on oppinut ottamaan kopin ilmasta esimerkiksi makupalan! Ja pallon.Jee!!!! Tänään oltiin joen jäällä ja siellä oli muitakin ihmisiä ja koiria, mutta Milla oli Femman kanssa vapaana ja pallo oli emännällä mukana, eikä kumpikaan koira mennyt kenekään ihmisen luokse eikä edes koirien kun pallolla leikiminen oli niin ihanaa.

Ovikello soi ja Millaa yritettiin estää pääsemästä ovelle, niin kauhea inttäminen ja huuto kun murkkuikäistä koitetaan rajoittaa. Valtava tahtotila tollaisella pienellä sintillä. Sängynalunen on ollut Millan valtakunta vaikkakin matala vain sivuttain ryömi sinne ja sitten murisi kun joku tuli lähelle sänkyä. No ymmärsin, että sitä ei voi sallia ja nyt on paketoitu sängynalunen pyykkinarulla ettei sängyn alle pääse, aluksi ensimmäinen yö meni väitellessä siitä missä voi nyt nukkua, omakin sänky on, mutta se ei ole koskaan kelvannut, vaikka sitä on tuunattu sopivaksi. Nyt päätettiin rakentaa katosvuode, jos se tuntuisi turvallisemmalta, oikeen verhot saa eteen, jos olis kuin sängynalunen se sitten, omaa sänkyään saakin puolustaa. Mutta ei vielä ole saatu aikaiseksi vasta piirustukset on valmiina ja osa materiaaleista. Raportoin tännekin sitten miten se uusi vuode sitten kelpaa.

Äsken neiti oikein esitti kun vieras tuli ja oli korkean lapsiportin takana, niin ponnisti paikoiltaan ja hyppäsi suorin vartaloin mun syliin, kun ei suostunut olemaan keittiössä, joten aikamoinen sinnittelijä, en ihmettele jos pystyisi vuohetkin pitämään kurissa, harmi vaan kun ei meillä vieläkään ole niitä lampaita eikä vuohia.

Uusi vuosi uudet kujeet.

Viime vuonna (ihan kuin siitä olisi pitkäkin aika, ollaanhan tätä vuotta eletty jo 18 tuntia) teimme päätöksen muuttaa pienempään asuntoon. En itse melkein usko kuinka kovasti halusin pitää kiinni tästä asunnosta ja nyt olen innolla suunnittelemassa muuttoa, jolloin tila vähenee ihan tarkalleen 37 neliötä.
Ihmiset kyselee, että miten nyt mahdutte koirien kanssa pieneen asuntoon. No itseasiassa olemme asuneet siinä 3-4 vuotiaan tenavan kanssa jolla oli vermettä ja vekotinta vähän eri lailla kuin koirilla. On totta että tietokoneet ja niiden oheislaitteet ovat tulleet koteihin ja vievät oman tilansa. Tosin niitäkin saa pienempään tilaan kun ideamyssy pannaan päälle.
Koirien tilan vienti onkin sitten kokonaan toinen juttu. Molemmilla on oma sänky, jotka vievät yhdessä saman tilan kuin tytön sänky. Ja kun ulkoilutan koirat kunnolla, eivät ne sisällä niin kovasti riehu ja jos riehuvat niin eivät kyllä juokse ikinä hyoneesta toiseen. Mutta missä isäntä ja emäntä siellä myös koirat, joskus ollaan tässä 9 neliön huoneessa, istutaan molemmat tietokoneella ja koirat nuokkuvat jaloissa, eikä ole ollenkaan ahdasta.

Joskus voi vähän tinkiä niin saa jotain parempaa tilalle, uskon näin. Ulkolenkkejä olen miettinyt kovasti jo etukäteen, onhan tuleva alueemme noin 3 km kauempana kaupungin keskustasta.Yllätys kyllä, siltikin tässä keskustan asunnon läheisyydessä on minulla noin 6 km metsälenkki, jossa koirat voivat olla irti joka päivä. Tulevassa paikassa ei ole niin isoa metsää lähelläkään jossa voisin koirat irti päästää. Joten saaattaa olla, että tulevaisuudessa lenkkeilen ensin 3,5 km tänne vanhan paikan metsään missä on kavereita ja rauhaa ihmisiltä. Kytkettynä sen sijaan hyviä ulkoilupaikkoja on paljon; peltoteitä ja lenkkeilyratoja, lampaita ja lehmiäkin löytyy ihan vierestä! No olihan meillä tuolla näille koirille uudessa paikassa, silloin 20 vuotta sitten koira ja ihan hyvin pärjättiin.

Työtä olisi vielä Millan kanssa tosi paljon, kun se nykyisin hyväksyy uudet koirat ja kaikki kaverit rähisemättä juurikin tuolla meidän kivassa tapaamispaikassa, missä koirat ovat irti ja niitä voi olla kymmenenkin pyörimässä ja leikkimässä. Mutta auta armias kun remmissä tavataan kadulla niin muristaan ja ollaan niin varautuneita, että ihan ihmetyttää. Luulen, että se vaatii vain yksinkertaisesti toistoja toistoja ja vielä kerran toistoja, vieläpä ilman Femmaa kun se on sosiaalinen, eikä häntä tarvitse treenata niin se tuottaa kovasti hankaluutta kun ei suostu lähtemään toiseen suuntaan kun joku vieras koira tulee vastaan, kun koulutettavan taas pitää hoksata se jutun juju, että jos rähisee joutuu lähtemään juuri toiseen suuntaan. Eikä saa edes haistaa. Sitten kun se tajuaa mikä käytös kannattaa ja tuottaa kivoja tuntemuksia kun nähdään toinen koira ja saadaan nami ja kehuja. Kuten aiemmin pyörät ja muut ärsyttävät jutut ovat tulleet tutuiksi juurikin harjoittelemalla. Ehkä vanheneminen on tärkeä pointti ainakin meidän tosilla koirilla, tosin ne ovat olleet yltiösosiaalisia. Eli ihanaa vuotta 2011 koirien kanssa ja ilman. Elämä on paljon työtä ja vähän nautiskelua ja mausteena haaveet ja unelmat.

Kevättä, vaikkakin vielä hyvin talvista säätä.

Kevät on tullut sen mukaan, että aurinko kykenee sulattamaan lunta silloin kun se paistaa. Ja onhan se toki paistanutkin. Nyt on paksu pilvikerros ja lunta satelee. Kirkasta on silti, oikein häikäisee, ja pakkastakin edelleen.

Olimme maanataina eläinlääkärissä saamassa rokotteet, joita tulikin paljon, kennelyskä, penikkatauti, parvo,tarttuva maksatulehdus ja rabies, joku saattoi unohtuakin.Milla kyllä huomasi ja osasiko lie ennakoida tulevan, koska pani päänsä kanalooni ennen piikkejä. Mutta ääntäkään ei päästänyt. Reipas ja rohkea, sai palkaksi maissiluun, mikä on todella kova pala purtavaksi. Mutta nuoruuden innolla on jo osittain syöty. Hampaat kun vaihtuvat, niin puremisen tarve on parhaillaan kova ja tekee hyvää hampaiden kiinnityskudoksille pureskella paljon kaikkea turvallista.

Nyt pitkän lenkin jälkeen koirat makaavat rauhallisina jaloissani. Syön tässä aamiaista ja ihmettelen elämää. Sen kiertokulku on vääjäämätön, josta voi ottaa joko kaiken irti tai vai koittaa kärvistellä elämän mukana ja miettiä, mitä kaikkea voisi tehdä jos....

Me elämme väkevästi, vaikka välillä ottaa kovillekin, niin silti yritämme tehdä elämästä onnellista ja nautittavaa. Elämä koirien kanssa on nautittavaa, jos pentuna tekee töitä olan takaa sopeuttaen koiran yhteiskunnan vaatimuksiin. Se ympäristö missä koira tulee elämään ja ne ilmiöt jotka ovat jokapäiväisiä on otettava haltuun jo pentuna. Myöskin kaikki koiria pelkäävät ihmiset ja kenties kaikkia eläimiä vihaavat (eläimet, jotka ovat telkkarin ulkopuolella, oikeasti eläviä), on otettava huomioon ja koirat on kasvatettava sitä silmällä pitäen, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ulkopuolisille.

Tämä tarkoittaa sitoutumista ja työtä, työtä ja taas työtä. Kotieläimen omistavan olisi oltava työtä kaihtamaton ahkera ihminen, joka ottaa selvää jos ei itse jotakin osaa. Tässä on tapetilla ollut kovasti ruskeat jäätyneet sikarit, jotka eroittuvat hyvin valkoisesta luonnosta, ne maistuvat jäisinä ja sulina(en tiedä mille, enkä pahemmin välitä ajatellakaan). Kaikkea on kokeiltava, jotta tuollainen käytös saadaan loppumaan, se ei ole yksin meidän ongelma, mutta se hävettää ja inhottaa silti. Tunsin aikoinaan yhden Weimarin seisojan, joka imuroi kakalle kyykistyneen koiran takalistosta pökaleet niin nopeaan etteivät ne maata ehtineet koskettaa, tämä yksilö lopetti sen tavan noin vuoden ikäisenä. Soitin eilen lemmikkitarvikeketjun omistajalle ja kyselin, onko hänellä hihassaan kikka kolmosta kyseiseen ongelmaan, no ei ollút, kun heillä itselläänkin on ongelma runsaspoimuisen koiran kanssa, jonka huulipoimut tulehtuvat herkästi, koska uloste ei ole steriiliä, sen nauttiminen suun kautta tuskin parantaa infektiota suun ympäristössä. Nyt kaikki keksimäni keinot ovat melkein käytetty, vielä on kolinapurkki jota aion käytää opetuslenkeillä ellei tämä tapa katoa nyt lisäravinteiden antamisen kautta.
Tällainen tapa tietää vain lisää työtä, koska koiran suu ja hampaat ja kuonon karvapeite on pestävä aina kotiin tullessa.

Toivon kaikille lukijoilleni mahtavaa kevättä,palaamme asiaan kun voimat ja aika antavat periksi.