Kevät on tullut sen mukaan, että aurinko kykenee sulattamaan lunta silloin kun se paistaa. Ja onhan se toki paistanutkin. Nyt on paksu pilvikerros ja lunta satelee. Kirkasta on silti, oikein häikäisee, ja pakkastakin edelleen.
Olimme maanataina eläinlääkärissä saamassa rokotteet, joita tulikin paljon, kennelyskä, penikkatauti, parvo,tarttuva maksatulehdus ja rabies, joku saattoi unohtuakin.Milla kyllä huomasi ja osasiko lie ennakoida tulevan, koska pani päänsä kanalooni ennen piikkejä. Mutta ääntäkään ei päästänyt. Reipas ja rohkea, sai palkaksi maissiluun, mikä on todella kova pala purtavaksi. Mutta nuoruuden innolla on jo osittain syöty. Hampaat kun vaihtuvat, niin puremisen tarve on parhaillaan kova ja tekee hyvää hampaiden kiinnityskudoksille pureskella paljon kaikkea turvallista.
Nyt pitkän lenkin jälkeen koirat makaavat rauhallisina jaloissani. Syön tässä aamiaista ja ihmettelen elämää. Sen kiertokulku on vääjäämätön, josta voi ottaa joko kaiken irti tai vai koittaa kärvistellä elämän mukana ja miettiä, mitä kaikkea voisi tehdä jos....
Me elämme väkevästi, vaikka välillä ottaa kovillekin, niin silti yritämme tehdä elämästä onnellista ja nautittavaa. Elämä koirien kanssa on nautittavaa, jos pentuna tekee töitä olan takaa sopeuttaen koiran yhteiskunnan vaatimuksiin. Se ympäristö missä koira tulee elämään ja ne ilmiöt jotka ovat jokapäiväisiä on otettava haltuun jo pentuna. Myöskin kaikki koiria pelkäävät ihmiset ja kenties kaikkia eläimiä vihaavat (eläimet, jotka ovat telkkarin ulkopuolella, oikeasti eläviä), on otettava huomioon ja koirat on kasvatettava sitä silmällä pitäen, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ulkopuolisille.
Tämä tarkoittaa sitoutumista ja työtä, työtä ja taas työtä. Kotieläimen omistavan olisi oltava työtä kaihtamaton ahkera ihminen, joka ottaa selvää jos ei itse jotakin osaa. Tässä on tapetilla ollut kovasti ruskeat jäätyneet sikarit, jotka eroittuvat hyvin valkoisesta luonnosta, ne maistuvat jäisinä ja sulina(en tiedä mille, enkä pahemmin välitä ajatellakaan). Kaikkea on kokeiltava, jotta tuollainen käytös saadaan loppumaan, se ei ole yksin meidän ongelma, mutta se hävettää ja inhottaa silti. Tunsin aikoinaan yhden Weimarin seisojan, joka imuroi kakalle kyykistyneen koiran takalistosta pökaleet niin nopeaan etteivät ne maata ehtineet koskettaa, tämä yksilö lopetti sen tavan noin vuoden ikäisenä. Soitin eilen lemmikkitarvikeketjun omistajalle ja kyselin, onko hänellä hihassaan kikka kolmosta kyseiseen ongelmaan, no ei ollút, kun heillä itselläänkin on ongelma runsaspoimuisen koiran kanssa, jonka huulipoimut tulehtuvat herkästi, koska uloste ei ole steriiliä, sen nauttiminen suun kautta tuskin parantaa infektiota suun ympäristössä. Nyt kaikki keksimäni keinot ovat melkein käytetty, vielä on kolinapurkki jota aion käytää opetuslenkeillä ellei tämä tapa katoa nyt lisäravinteiden antamisen kautta.
Tällainen tapa tietää vain lisää työtä, koska koiran suu ja hampaat ja kuonon karvapeite on pestävä aina kotiin tullessa.
Toivon kaikille lukijoilleni mahtavaa kevättä,palaamme asiaan kun voimat ja aika antavat periksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti