Ihana kaunis ja kylmä syksy on alkanut.

En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tuota otsikossa ollutta lausetta. Nyt kovissa Hilmoissa kun kuumat aallot roihuaa, niin pääsee hetkeksi parvekkeelle vilvoittamaan riutuvaa hikistä ruumistaan. Oikein tosissaan kesä on mun vuodenaika, mutta aurinkoinen syys sääkin voi olla ihana kunhan on oikeat vaatteet.

Millalla on alkanut ensimmäinen juoksu ja tuo mörköikä ollut mukanamme jo jonkun kuukauden. Tämä on tavattoman haasteellista aikaa, koiran ja meidän ihmistenkin kannalta. Koiraa pitää valvoa koko ajan kun se voi tulkita tilanteita väärin. "lapsenlapsemme" oli meillä käymässä ja Milla yritti hyökätä hänen päälleen ja se olisi voinut aiheuttaa elämänmittaisen trauman onnistuessaaan, onneksi sain koiraa kiinni ennen kuin mitään ehti tapahtua, ja nyt pidämme Millaa tiukasti silmällä aina kun on joku tavanomisesta poikkeava tilanne päällä.

Paimenkoira on aina paimen ja ihanteellisinta olisi jos omistaisimme muutaman lampaan, mutta niiden pitäminen kerrostalossa voisi osoittaututa haasteelliseksi!! Pitkästä aikaa kaipaan maalle asumaan. Unelmat ovat unelmia, mutta ehkä nekin joskus voivat totetutua. siis teoriassakin vasta viidentoista vuoden kuluttua.
Syksy on ollut niin sateinen ja kurainen, että paimennuksetkin on nyt tältä syksyltä ulkotiloissa ohi, joten täytyy jäädä odottelemaan kevättä sen kanssa. Olisimme niin mielellämme nähneet tuon otuksen saavan itsetuntoa kasvatettua.

Opiskelua olisi monella saralla ja jos aika riittäisi yöpöydälläni makaa useita nelisataa sivuisia kirjoja joihin haluaisin tutustua huolella eli opseklla niitä, ne eivät näet ole mitään romaaneja. Tuli tässä käytyä suomalaisen kirja-alessa!
Ihanaa kirpakka syksyä lukijoilleni, jos tätä nyt kukaan jaksaa seurata.

Sopeutumista puolin ja toisin (jokainen päivä on erilainen)

Jokaisena meillä viettämänään yönä on Milla nukkunut rauhallisemmin. Ja jokaisena päivänä ovat myös päiväunet olleet rauhallisempia ja pidempiä.

Tänä aamuna heräsimme 5.50 Topin työpuhelun aiheuttamaan hämmennykseen. Ja hän otti Femman mukaan hälytyskäynnille, joka jatkui ja jatkui, aloin pikkuhiljaa huolestumaan, kuinka koira tarkenee autossa odottaa.Pakkanen kuitenkin oli aikas kova. Takkikin oli jäänyt naulaan.

Ystäväni tietävät minun olevan mitä vähimmässä määrin aamuihminen. Minun aamuni alkavat klo 9.00 ja sitä ennen minulle on turha puhua.

Klo 9.00 olen tottunut ruokkimaan koirani, joten Femma tuntee myöskin kellon ja on Lakun kanssa toiminut herätyskellona. Mutta tällaiset yllättävät tapahtumat nostavat ärsytyskynnyksen niin korkealle, että unen saaminen uudelleen on mahdotonta. Siinä hampaita kiristellen istuksin ja tytöt saivat aamupalansa noin tuntia ennen normaaliaikaa. Pääkin oli kuin Haminan kaupunki (ei sellainen kuin oikea Haminan kaupunki täällä Suomessa vaan sellainen tosi tokkurainen jossa yksi aivosolu valvoo ja riehuu ja muut nukkuvat edelleen) onneksi ei sentään kipeä.

No siinä sitten Femman hermotkin kiristyivät ja se näytteli oikomisen tarpeessa olevaa hammaskalustoaan pienelle äänen kera, josta minä otin nokkiini niin että keskustelimme hyvin vakavasti, josta raukkaparka hämmentyi ja koitti kaikin keinoin lepytellä mamia. Hän on raukka joutunut kasvamaan aikuisen koiran mittaan ja vastuuseen Lakun häivyttyä masisemista, tosin hän uskoo vakaasti ikkunasta tuijottelemalla ja toivomalla Lakun vielä tulevan takaisin.
Vastuu kuitenkin lauman varoittamisesta yllättäen on langennut hänelle ja kaikesta epäilyttävästä pitää varoittaa, mitä Laku ei koskaan tehnyt, eikä Femmakaan voinut koska oli hierarkiassa alemmalla rappusella.

Siispä oli monia ongelmia ratkaistavaksi tänään. Millan omien kakkojen syöminen, ulkolämpötilan sietäminen ja Femman käytökseen puutuminen, siten ettei hän tunne itseään alistetuksi, vaan uskaltaisi opettaa Millaa puhumaan koiraa.

No Milla sai puhuttelut kakan syömisestä ja seuraava erä jäikin sitten paperille, olisiko liian aikaista toivoa sen huonon tavan jäävän tähän? No toivoa sopii sillä melko vahvalla sinapilla maustetut suukot eivät oikein viehätä edes minua.
Kun kerran aiheeseen päästiin niin kerrottakoon myös, että pökäleiden tuottaminen oli parin päivän ajan vaivalloista koska koostumus oli kovaa. Lisäsin liotettuja pellavansiemeniä sapuskaan ja nyt tulee ihan ilman ongelmia.

Näihin vahtimisongelmiin osaan puuttua hyvin, mutta kun lähdin hetkeksi pois kotoa ja Isäntä jäi vauvanvahtiin, olikin kaikenlaista pientä ehtinyt sattua, kuten Femman hirmuinen säntääminen haukkuen ovelle johon Milla reagoi ryntäämällä täydessä paniikissa toiseen suuntaan. No tämä on vasta alkusoittoa ja oppimista tapahtuu päivittäin, täytyy alkaa antaa kirjalliset ohjeet miten pitää toimia missäkin tilanteessa ja toistaiseksi se tietää radion tai Tv:n jatkuvaa pällä oloa, ettei ovikellon soiminen tai muu vastaava ääni aiheuta sellaista ryntäilyä, kun taustahälyäkin on tarpeeksi.
Säätilaan hain ensiavuksi vähän liian ison koirien aletakin, jota harsin vähän pienemmäksi ja sitten on kasvun varaa, sillä kasvuvauhti on huikeaa.

Tänä iltana nukkumaanmeno houkuttelee taatusti aiemmin. Olis vaan yhtä ja toista ennen sitä.