Silmä-ja läskiprojekti

Ei silmät nyt sitten olleetkaan pysyvästi parantuneet, tiesimmehän sen lääkityksen olevan lopunikäinen, mutta odotimme sen vaikuttavan kuitenkin siten että koiran elämä olisi kohtuukivaa.

Milla on kotona niin huippupersoona, nykyään samme hänestä kaveria melkein mihin vaan. On tosi näppärä ymmärtämään puhetta ja reagoi siihen vaikka ei hälle suoraan puhutakaan vaan nappaa sanan sieltä toisen täältä.
Myös kiihtymyksen aiheet tunnetaan jo niin että päästään ennakoimaan aika hyvin tilanteita.Eli olemme oppineet tuntemaan toisemme ! Haloo Millahan täyttää seuraavaksi kolme vuotta ja ja on aina sata lasissa joka jutussa, helppo se on räyhätä suu vaahdossa autosta koska on turvassa kuitenkin. Eli oikea jänishousu mutta ei kykene myöntämään asiaa.

Toisiin koiriinkin tottuu kun rauhassa ajan kanssa ja toistoja suorittaen tutustutaan. Tarkkana saa olla koko ajan. Periksi ei voi antaa ja vaan maata rauhassa vaan koko ajan pitää sanoa oma mielipiteensä asioista ja omsita ihmisistä pitää olla tarkkana. Mutta Milla hyväksyy äkkiseltään vain jo ennestään tutut, vieräille ei sanota muuta kuin räyh! Luulen että emon ja kasvatajan koirat voisivat tulla jostain alitajunnasta, ettei niille käytäisi räyhäämään. Kokeiltu ei olla.

Sitten kun on oikeastaan vain yksi juttu mistä Femma innostuu K I S S A T niin innostus rekisteröityy heti Millalle ja pää pyörii etsien innostuksen lähdettä, mutta sata lasissa taas mukana, vaikka ei näkyisi tai kuulusi mutta kun kaverikin niin kyllä minäkin.

Onneksi Femmalla nuo kiihtymyksen aiheet ovat vain kissat. Myyränpesiä, toki etsitään innolla, mutta niitä myyränpoikasia voisi vartioida ja hoitaa, niitä ei malttaisi jättää sinne. Jos vaikka joku kissapeto iskee!

On meillä kaksi erilaista koiraa, joista toinen on ihana jokapaikassa ja toinen vain kotona. Ja läskiprojekti, jota emme ehkä pysty voittamaan, Femmalle kun kertyy kiloja vaikka ruokaa ei paljon saakaan. Liikuntaakin kyllä, mutta eihän tuota rauhallisuuden perikuvaa juoksemaan saa muuta kuin pallon perässä ja sitäkin vain pienen osamäärän. Lihavat on lepposia pitää paikkansa, eikä meillä ennen ole ollut ylipainosita koiraa, se hieman harmittaa, ettemme oikein pysty vaikuttamaan asiaan kun vähempää ei kehtaa ruokaa antaa, kun nytkin tuntuu elävän säästöliekillä, seuraavalla eläinlääkärireissulla on lienee pakko ottaa kilpirauhaskokeet.

Lakun kosketus sileä ja lämmin kuin silkin pehmeä tuntu.

Laku koirani, joka kuoli juuri ennen tämän blogin aloittamista ja jonka kuvia siellä alkupäässä löytyy.
Hän oli kaunis kuparinvärinen sileäkarvainen koira. Kun hän kosketti meitä se oli aina herkkä ja pehmeä, hänessä ei ollut mitään kovaa. Nyt ikäväni pääsi todella valloilleen.
Hankimme melko pian uuden koiran aivan erilaisen ulkonäöltään, luonteeltaan, kaikilta puolilta hyvin erilaisen koiran.
Tänään istuin tässä konella ja Femma jossa ei ole ulkonäollisesti mitään samaa, mutta luonteeltaan paljonkin samaa kuin Lakussa,pyyhkäisi jalkaani ja kumarruin katsomaan mikä se oli, sillä se tuntui aivan sileältä pehmeältä Lakun kosketukselta.Opettihan Laku Femmaa ja tavallaan kasvatti häntä kolmen ja puolen vuoden ajan. Sellaista tyyneyttä ja rauhallisuutta, tiettyä arvokkauutta, mutta hurjan hyvää huumoria. Hän oli sellainen meidän oloisemme koira.
En tarkoita, että vihaisin Millaa tai hyljeksisin tai olisin pitämättä hänestä. Tiedän, että hän on vielä keksenkasvunen ja en ole saanut häntä koulutettua tarpeeksi.

Mutta en voi mitään sille, että Millassa on monia sellaisia luonteenpiirteitä, joista en yhtään pidä. Itseasiassa niistä ei olisi mitään haittaa jos asuisimme maalla korvessa kaukana muista ja meillä olisi oma tontti. Uskon, että se olisi juuri minulle tarkoitettu koira. Mutta minä olen tehnyt suuren virheen tuomalla paimenkoiran kaupunkiin ahtaisiin oloihin, sikäli, että koira- ja ihmistiheys on täällä aivan liian suuri noin herkälle ja terävästi reagoivalle koiralle.

Sillä minulla menee koiran kanssa hyvin, kotona se on ihana vaatimaton ja helposti itsekseenkin viihtyvä karvakasa, jota saa mukaan touhuihin silloin kun se hänelle sopii ja minulla on jotain mielenkiintoista hänelle.Milla ja Femma viihtyvät hyvin yhdessä ja leikkivät todella paljon. Mutta hän on itsenäinen ja omiensa kanssa hyvin toimeentuleva. Muut koirat ja vieraat omituiset ihmiset ovat vaan liikaa meille. Aarrggh haluaisin mökille ! Siellä koiran kuuluisikin ilmoittaa jos joku ihminen ilmestyisi sinne tai mikä tahansa otus.

Eli Lakua on suunnaton ikävä. Ja olen tehnyt virheen rodunvalinnassa näissä olosuhteissa. Koska minä nyt vaan en satu asumaan jossakin maaseudulla korvessa kaukana kaikesta, siellä missä todella haluaisin asua.