Koira ja positiivinen vahvistaminen

Onko todella niin, että meillä on tapana kieltää koiria, lapsia ja yleensäkin ihmisiä tekemästä jotakin, vaikka se olisi perusteltua, niin eikö olisi parempi kertoa jostakin kannattavammasta kuin vain kieltää jokin toinen. Otanpa nyt esimerkin terveyskasvatuksesta "älä syö voita!" No jotkut ihmiset ajattelivat, jos ei saa syödä voita niin parempi olla kokonaan ilman rasvaa, sillä rasva on vaarallista, ja niin moni ihminen on päässyt ojasta allikkoon kiloineen päivineen.

Nyt kun olen joutunut seuraamaan ihmisten ja koirien suhdetta, olen huomannut niin itsessäni kuin muissakin sen, että koiraa yritetään kieltää, aika paljonkin on asioita joita koira ei saa tehdä. Ymmärrettävästi koira tarvii rajat siinä missä kaikki yhteiskunnassa tarvitsevat rajoja, muuten seuraa sekasorto.

Koira on kuitenkin ihmistä fiksumpi siinä, että koira viis välittää kielloista, mutta tekee niin kuin huomaa olevan itselleen eduksi. Eli mikä on koiran mielestä kannattavaa, sitä se tekee. Yleensä. saadakseen huomiota, herkkuja tai rapsutuksia tai pääsee lenkille tms.

Olin viime sunnnuntaina koiran näyttelykoulutuksessa, sopeuttamassa omaa raggariani yhteiskuntaan eli muiden koirien läsnäoloon. Joka ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen sujui ihan hyvin.Tarkoitukseni ei ole tehdä koirastani mitään näyttelyesinettä, joka pokaaleineen on parempi kuin naapurin Musti. Sillä minulle juuri tuo oma koirani on maailman paras koira. Iso kirjakin sanoo että elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Ja niinhän se on meillä jokaisella on se paras koira, varsinkin jos uhraamme aikaa sen kouluttamiseen ja kannustamiseen.
Näyttelykoulutksessa törmäsin kokeneeseen koiran kasvattajaan joka satutti koiraansa kun se ei osannut käyttäytyä kehässä, vaan haukkui. Ymmärrän tietysti, että näyttelykehässä ei pärjää jos ei osaa käyttäytyä. Mutta kaikista koirista ei tule näyttelykoiraa, vaikka sen ulkomuoto olisi kuinka hyvä. Todellisuudessa pienellä vaivalla koira oppisi tuonkin jos osattaisiin kouluttaa siten ettei koira turhaudu tai peräti pelkää tilannnetta jossa sille on aiheutettu kipua. Hävetköön se ihminen joka tahallaan "hyvää takoittaen" aiheuttaa koiralle kipua. Koirasta tulee hermostunut ja epävarma.
Koirakin on yksilö ei näyttelyesine ja kun sellaisen hankkii, ei voi tietää mitä saa, siinä ei ole takuuleimaa, toimii kuten käyttöohjeesssa sanotaan ja ellei toimi sen voi palauttaa. Se on elävä olento, jonka kehitykseen on vaikuttanut kaikki aina kohdussa tapahtuneet asiat,ja myös kokemukset siihen päivään asti kun se on tullut koulutkseen, siinä saatta olla paljonkin negatiivisia asioita joita ihmiset ei edes ymmärrä ehkä itsekin aiheuttaneensa. Tai ympäristössä on tapahtunut jotain minkä koira on tulkinnut itselleen uhaksi ja alkanut toimia jotenkin ihmisten mielestä väärin.

Nyt kun itselläni on tämän raggarin kanssa ollut paljon pähkäilyä, miten koira joka on tarkoitettu elämään lampaiden keskellä ja luonnossa, oppisi elämään yhteiskuntakelpoisena kaupungissa keskellä toisia koiria, ihmisiä, polkupyöriä, pyörätuoleja, autoja, paukahtelevia pakoputkia, rakennustyömaata, omituisia ilmestyksiä ja yllättäviä tilanteita. Olen perehtynyt koiran koulutkseen aivan toisella tavalla, siten ettei koiran ole pakko tehdä mitään, vaan ihmisen pitää osata tehdä monista pelottavista jutuista kannattavia esim. putkeen ryömiminen tai ämpäriin kurkistaminen. Siinä koira saa tekemistä, mitä jokainen koira kaipaa, mutta siten, että koiraa ei mihinkään pakoteta,eikä sitä revitä ja komenneta. Tämä koulutusmuoto on TOKOAGI, se on leikkimeielista puuhailua koiran kanssa.

www.tokoagi.net ja www.turuntokoagiteam.com. Se opettaa ihmistä lukemaan koiraa ja koiraa lukemaan ihmistä. Siinä vahvistuvat kiintymysuhteet ja molemmilla on hyvä mieli.Ihminen ja koira voivat olla parhaat ystävät. Jumala loi aluksi eläimet, kotieläimet luotiin ihan erikseen, joten ihmisten tulisi hoitaa ja vaalia huostaansa uskottuja puolustuskyvyttömiä eläimiä.
tänään tentimme ensimmäisen koiruus luokan alimmalla tasolla kiertokoulussa (anteeksi jos termit menevät sekaisin).

11 kuukautta kasassa elettyä elämää....

Milla on ollut koulutuksessa aika täysipainoisesti viime viikot. Hyvin sujuu, vaikka toisten koirien läsnäolo samassa luokkahuoneessa rasittaa sitä, mutta kun keskittyy silti niin se on aina plussaa. Rähistä täytyy aina jos joku muukin kommentoi ja kaikki huoneeseen tulijat pitää haukkua. Kotona kaikki ihmiset ovat olleet tervetulleita, mutta Tipsun kanssa menivät sukset ristiin ja nyt ei niitä enää voi päästää samaan huoneeseen.
Todella nopeasti Milla oppii asioita ja ellei palkinto irtoa saattaa se turhautuakin todella nopsaan.

Eilen kun menimme koulutushalliin ja Femma tiesi mikä paikka se on, niin protestointi oli Femmalla todella äänekästä, kun hän ei päässyt mukaan. Selvästi se sanoi: " On tää niin epistä, miks mä en pääse mukaan kun siellä saa lihapulllia ja saa tehdä juttuja!!"

Täytyy vissiin ruveta käymään molempien koirien kansssa saa nähdä suostuuko isäntä lähtemään toisen koiran kanssa!

On se niin kumma kuinka koira oppii sanoja ja niiden merkityksiä, kun sanon hampaat niin Milla luikkii kauhealla vauhdilla sängyn alle! Ja hänellä on hammaskiven muodostus runsasta joten pitäisi pestä päivittäin, mutta kaipa se tottuu siihen.
Eilen oli rankka päivä kun Tipsulla tulehtui nisä, jota on hoidettu ennenkin. Ja se oli valehtelematta nyrkin kokoinen tumman liila ja vuosi veristä eritettä, oltiin jo valmiita eutanasiaan, mutta Rasi halusi koittaa auttaisiko antibioottihoito. Viikon päästä arvioidaan tilanne uudelleen. aina se tuntuu yhtä pahalta kun koira sairastuu.
Femmalla on ollut nyt paha valeraskaus, jota on yritetty hormonihoidolla saada lakkamaan kun maitoakin tulee, ja leikkuupöydälle joutuu nyt. Olisi tullut halvemmaksi ja helpommaksi jos olisin noudattanut lääkärin ohjetta ja leikuuttanut tytön jo kaksi vuotta sitten. Yhdessä nisässä tuntuu patteja, jotka tuskin ovat normaalia rintakudosta. Ehkä ne voidaan leikata samalla nukutuksella. Joulukuun alkupäivinä se tulee tapahtumaan, sitten olenkin pari viikkoa kotosalla.

Kesänriesoja ja riemuja

Kärpäsiä, käärmeitä, murkkuja, paarmoja,aurinkoa, mutta ei uintia! On se niin väärin!

Olemme olleet taas viikon vaunulla. Meillä oli komea urospoika 10 vee vieraana, vaikka se taisi olla pojalle vähän kärsimystäkin, kun nenä meni väkisinkin yhteen paikkaan, vaikka olis mitä ympärillä tapahtunut, mutta esilliinoja oli koko ajan paikalla, varmistelemassa ettei gorgipoika päässyt tuottamaan meille pitkäjalkaisia nakkimakkaroita.

Milla rakastaa uimista, mutta emme ole uskaltautuneet altistaa neitiä taas virtsatulehdukselle. Mutta jotain harrastetta on pitänyt kehittää, jatkuvaa tontin tuunaustahan olemme harjoittaneet, tänään AMURINviini sai paikan ja uusi ritilä köynnöksen taustaksi. Mutta koiralla pitää olla muutakin tekemistä kuin löhöily ja tuunauksen tulosten tarkastelu.
Niinpä mamin luovat kyvyt pääsivät esille ja rakenneltiin pieni agility rata keppeineen kaikkineen, selvästi Millalla on taipumusta siihen lajiin mutta riman alta mennään aina kun vaan mahdollista. Sitten harjoittelimme mustikoiden syömistä ihan varvusta, toki kääntelin niitä, että ne siniset pienet mustikanmarjat olivat helposti napsittavissa ja Millalle ne maistuivat, ainoastaan mansikka ei oikein uppoa. Kirsikat ja monet muut kesän maut ovat tutuiksi tulleet.
Kyykäärmekin ohitettiin ihan huomaamatta kunnes mami perääpitäen oli astua sen pääälle, onneksi huomasin sen ajoissa. Ihmettelen vaan että kolme koiraa ja kolme ihmistä oli mennyt sen ohi huomaamatta liikkumatonta otusta. (joka kyllä vilahti liukkaasti heinikkoon kun lausuin tuon maagisen nimen KYY ja siitä seurasi naisellinen kirkuna)

Onneksi koirat eivät osaa koko ajan pelätä, että jos käärme puree tai ampiainen pistää. Aurinkoon koirat ovat tottuneet eivätkä hellettä hätkähdä, märkä pyyhe niskaan ja selän päälle tai vettä kaulaan ja rinnalle ja kohta olo helpottaa pahimpanakin hellepäivänä, vaikkei sinne uimaan olekaan nyt menemistä. Lenkitkin ovat ohjelmassa vähän verkkaisemmin tai myöhemmin illalla.
Milla on käsittänyt mitä varten teltan ovet ovat saaneet morsiushunnut ja käytää niitä hyväkseeen kun haluaa rauhaa hyönteisiltä, ainoa vaan että niihin voi sotkeentua niin ettei meinaa mitenkään päästä irti. Yöt ovat olleet kaupungissa vähän risaisia, kun on kuumaa koirien ja kai vähän ihmistenkin mielestä, mutta vaunulla ovat yöt olleeet viime yötä lukuunottamatta viileitä. Milla touhuaa jos on lämmintä, eikä nuku ja kai tuo Femman juoksukin vähän sekoittaa päätä. Mutta ensi yöstä ei ehkä tule niin lämmintä, että ei saisi nukuttua. Mutta emäntä on kyllä jo niin sopeutunut että 20 astetta vaatii jo pitkähihaista ja villasukat. En ole mikään pohjoisen ihminen näine ajatuksineni, vaan aurinko ja lämpö tuntuvat vaan ja ainoastaan hyvälle ja siivouskin sujuu leikiten kun auringosta virtaa energiaa, eivätkä lihakset kolota. Lämpimiä päiviä ja viileitä öitä kaikille!