Kun meillä oli kaksi aikuista koiraa, meillä oli tapana aikataulun ja sään salliessa kiertää yksi viiden - kuuden kilsan metsälenkki ainakin kolmesti viikossa. Se on ihana vaikkakin kaupungissa, mutta silti metsälenkki ja siellä polku ja puhdasta.
Kyllähän me liikumme muuallakin, mutta tästä on tullut sellainen vaivaton, koirat ovat olleet suurimman osan irti,eikä siellä tule paljoa tiukkapipoja vastaan. Siitä lenkistä tulee hyvä mieli. Mutta kun lunta ollut paljon ja pieni pentu, niin ei ole tullut mentyä sinne Lakun kuoleman jälkeen.Tänään menimme. Jess mikä ihana paikka. Pentu oli irti ja kaikki meni kuin ennenkin, ei löytynyt paljon koirankakkakasoja polun viereltä. Ainoa huono puoli tossa mun lenkkeilyttämisessä, on sellainen pikku juttu et pentu alkaa olla ylikunnossa. Eihän se haittaa mutta se ei väsytä pentua (no tarviisko sen olla ihan poikki lenkin jälkeen). Sitten tehdään aivotyöt erikseen.
Olen tosi iloinen tuosta auringosta, kunpa saisimme nauttia siitä paljon. Ehkä pääsiäisen aikaan kuitenkin pääsemme vaunulle? Jee!!!!!!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti