Nyt Milla alkaaa olla omankokoisensa, osaa käydä asioilla ulkona ja kesiä itselleen tekemistä, jos kukaan ei ehdi leikkiä.
Parasta on olla vaunulla se on selvä. Uimassakäyminen on yksi lemppari. Isäntä on ykkönen, mutta kaikki perheenjäsenet nekin kun ei asu meillä enää on kivoja. Ja oikeastaan kaikki jotka tulee meille ovesta ovat kivoja.
Tänään metsässä istui tyttö kivellä ja se oli kyllä aika epäilyttävää piti vä'hän haukkua, mutta lopulta sekin oli ok.
Hyppiminen ihmisten syliin/päälle on vielä asia joka pitää saada loppumaan, tosin kaikilla edellisillä se on loppunut itsestäänkin kun ikää tulee.
Mätsäreihin kasvattaja kehotti menemään, aika vain ei sopinut, mutta ajatuksena se alkoi kiinnostamaan. Vaikka en ole kovin kilpailuhenkinen, eikä varsinaiset koiranäyttelyt kiinnostakaan. Sillä se oma koira on aina kaunein ja rakkain ja paras, vaikka olisi millainen.
Eikös sen kuulukin olla niin. Mutta koiran kasvatuksessa olen sitä mieltä, että hiljaa hyvä tulee. Menisinköhän lukemaan jotain kasvatusopasta tästä jahkailemasta.
Mutta kesä on ihana, voi kun ei tuliskiaan niitä sateisia kylmiä päiviä! Rakastakaa koirianne, mutta muistakaa olla hyviä johtajia-laumanjohtajia. Jota koira kunnioittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti