Sitähän ne kaikki äidit valittaa, kun lapset lähestyvät murrosikää!
Koirillakin on murrosikä, toisilla vaikea toisilla helppo.
Meidän Millalla kun on nyt se pisatulehdus niin sitä reagoi jokaiseen pyyntöön ja päästää koiran pissalle ja juoksee sen kanssa tämän tästä jossain ja kun äitillä on se keuhkokuume ei se jaksa kävellä kunnon lenkkiä saati sitten juosta. Tässä nyt törmäävät kysyntä ja tarjonta jota molempia on vähän tai paljon, riippuu mistä on kysymys.
Mutta ihan koko ajan Milla tahtoo jotain, en edes aina tiedä mitä, mutta ei voi olla aina kysymys jostain hädästäkään. Vesikupilla leikkiminen tosin on niin megalomaanista, ettei ole ihme jos vähän oliskin hätä. Kuono työnnetään vesikuppiin ja sitten veteen hengitetään ulospäin sanoisin puhalletaan, ellen tietäisi ettei koira osaa puhaltaa.
Nyt on vaan pidettävä ohjista kiinni ja opetettava asioita vaikka kouhoutsta riittäisi kuinka paljon, aina ei voi päästä riehumaan. Vaunulla koirat saavat olla lähes koko ajan ulkona, mutta myös pieniä lenkkejä hitaalla vauhdilla, mutta ellei emäntä nyt hoida itseään, voi koko kesä mennä pilalle.
Kyllä ne niin hauskoja on yksinäisyyttä en tunne vaikka en puhuisi elävän ihmisen kanssa koko päivänä, koirille kyllä juttelen koko ajan. Mutta silti täytyyy muistaa olla hyvä laumanjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti