Tuntuu kuin olisi puutunut ja koomassa. Ei jaksa eikä huvita mikään ainakaan paljon. Kuitenkin olen lähdössä vesijuoksemaan, kilot kertyy päätä huimaavaa vauhtia, pakko liikkua muutenkin kuin koirien kanssa. Kesällä tulee oltua ulkona ja tehtyä pihalla kaikenlaista ja pidempiä lenkkejäkin, joita tietenkin näin keväälläkin, mutta ei aina jaksa. Ainakaan lauantaina.
Kun tulee jaksamaton päivä tuntee ettei ole vuosisataan tehtnyt mitään järkevää. Vaikka olisi juuri edellisellä viikolla tehnyt millaisia lenkkejä. Fakta on kuitenkin että puntari näyttää luvattoman suurta numeroa ja housut kiristävät. Pakko olisi saada tuota liikunnan ja syömisen suhdetta toisenlaiseksi. Eikä kunnon kohotuskaan pahaa tee koskaan kenellekään. En ole varsinaisesti koskaan laihduttanut, enkä aio alkaa nytkään haluan vaan että paino vähän putoaa. Onko se liikaa vaadittu? Mutta suklaa on hyvää samoin ruoka, ja kaikki mitä voi mättää. Aaargghh!
No tulkoon nyt kevät ja kesä ensin, huolestutaan vasta sitten.
Paljon on kuitenkin ilonaiheita ihanat koirat ja kiva mies, toi tänään kukkiakin, onneksi niitä ei voi syödä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti