Tänään huomasin jo aamulla lattiaa pestessäni että mustaa karvaa alkaa olla ihan liikaa. Olisko Femman karva jo kypsää nypittäväksi, ja missä sen tekisin kun aiemmin olen sen tehnyt ulkona, mutta nyt on vähän liian kuraista ja pölyistä ja kylmääkin siihen ja kun vielä pentukoira mukana siitä tuskin tulisi mitään. Kaikki väsyisivät ja hermostuisivat ja kellään ei olisi kivaa!
No aloin kokeilemaan karvaa ja osapaikoin se lähti ihan kevyellä otteella, toiset alueet vielä ovat tiukkoina. Siinä olohuoneen lattialla karvakasan keskellä sormet nyppimisestä hellänä mietiskelin, ihan hypoteesinä, että miltähän tuntuisi viedä koira trimmaajalle ja hakea kolmen tunnin päästä pois ja maksaa satanen työntekijälle. No se olisi helppo nakki jos raha kasvaisi puissa tai olisin töissä. Toinen asia on tekisinkö sitä silti nuukuuttani, tai miettisinkö miltä koirasta tuntuisi seistä pöytään köytettynä tiukkojen näppien alla, aivan vieraiden hajujen keskellä vieraan ihmisen kanssa joka vielä tuottaa kipua.
Ehkä se ei olisi meidän juttu, onhan Femma vielä sekarotuinen (edelleen, eikä ole muuttunut skotlannin hirvikoiraksi).Ei tarvitse näyttelykuntoon laittautua, eikä näyttää koirakirjan määritysten mukaiselta, vaan ihan ainutlaatuiselta itseltään. Vieläpä melko ylväältä katurakilta. Käytös on todella upeaa tottelevaisuus ja temput hallinnassa. Ei tarvitse pelätä, että koira kirmaa tielle tai ottaa hatkat. Sitä ei Femma tee, vapaana ollessaankaan jos näkee toisen kiinnostavan koiran se harkitsee pitkään uskaltaisiko mennä tekemään tuttavuutta ja jos mami kieltää se tottelee....yleensä. Ei kai se ole ihan täydellinen koira, noo ei kai nyt sentään aina jotain työstämistä siinäkin on.
Nyt kasvatus jutut keskittyvät kympillä ja ylikin Millaan, jolla on pitkä tie edessä, mutta kiltti se on. Tosi kiinnostunut kaikesta mikä liikkuu, aina ei pysty tajuamaan millään, että auton perään on täysin kiellettyä lähteä säntäämään. Paljon se jo tietää kun vaan malttaisi, mutta voiko 4½ kk pennulta nyt vielä vaatia paljoa.
Sisäsiisteydessä ollaan harpattu uudelle tasolle, mutta vielä ei mattojen kiusausta pystytä vastustamaan, lattiat sen sijaan ovat jättäneet viehätyksensä ja hädät on miellyttävämpi tehdä ulos.( Ja laminaatti kiittää) Tosin emäntä pesee lattioita edelleen apinan raivolla joka ikinen päivä, kiitos hiekan pölyn ja kuran ja saasteen jota ulkoa kulkeutuu. Hiukan osataan ulos lähtöä jo odottaa jalatristissä, jos äiti kaivaa aurinkolaseja tai etsii avaimia. Ollaan siis aika isoja tyttöjä jo.
Yksi mieluisimmista harrastuksista on katsoa koirien ja isäntien käytöskoulua telkkarista, täytyy vastata haukkuihin ja käydä haistamassa josko se telkun koira olisi tuttu, mutta ei se ryökäle haise miltään eikä tunnukaan koiralta, mutta näyttää ja kuulostaa kyllä. Ihan kiva kun sellainen ohjelma tulee, saavat omistajatkin muuta tekemistä kuin simputtaa pientä koko ajan.
Mitä karvaisiin suukkoihin tulee niitä Milla mielellään jakelee kaikille halukkaille, parta viistää ulkona maata ja kerää kaiken lian, kuran, bakteerit ja virukset ja ennenkaikkea hajut. Siksi naamaa pestään aika ahkeraan, muutoin vesikupin vesi on aivan kuin kuralätäkön vesi. Mutta suukkomaakari itse on täysin tietämätön partansa liasta tai puhtaudesta, siitä pitäköön emäntä huolen.
Aurinkoisia päiviä ja lisää lämmintä toivomme me!!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti