Kevään korkkaus

Kevät ei ole kunnolla korkattu ennen kuin pääsee vaunulle haravoimaan ja yöpymään. Täällä näkee lintuja,pupuja ja luonnon heräämistä. Käärmeet kyllä pelottaa, koska siinä ei koiran henki paljon paina kun viimekesän poikanen lykkää myrkkynsä uteliaaseen kuonoon, siksi ei uskalla päästellä metsässä vapaana. Pellolla ollaan oltu ja juostu.

Haravan varteen on ilo tarttua hanskat kädessä ja kuopsuttaa ruskeaa nurmikkoa, mutta ne pienet irtokappaleet tarttuvat haravoinnista huolimatta koiran karvoihin, eivätkä tartu aina kampaankaan, vasta matolle karisevat. No onneksi on uusi imuri, jossa osat pysyvät paikoillaan ilman ilmastointiteippiä.

Koirat väsyvät tosissaan vaikka lenkit eivät olisi paljoakaan pidempiä kuin kaupungissa, mutta pihamaalla Femman kanssa skapatessa kuluu energiaa ja ihan tuo väkevä kevätilma taitaa humalluttaa nuorukaisen. Ainakin Millan terävä kyky ajatella itse on tullut esiin. Eilen jäi kiinni tiukasti kun oli kiertänyt narunsa vaunun tukijalkojen ympäri, niin osasispa haukkua ja pyytää apua. Tänään kun naru oli kiertynyt oman koiven ympäri taas haukuttiin mami apuun. Aamupäivällä alkoi väsymys painamaan niin neiti halusi aivan ilmiselvästi sisälle ja ihmettelin, että mikäs haukku nyt on, ja heti kun oven avasin neiti puikahti tyytyväisenä siään ja alkoi nukkumaan.
Ulkona ei vielä osata nukkua, kuten Laku ennenmuinoin teki, vaunun alla, ehkä paikka ei vielä tunnu niin turvalliselta. Mutta kaikki me kolme; koirat ja emäntä, olemme tosi onnellisia, vaikka muita ihmisiä ei näkyisi mailla halmeilla, on raikasta ilmaa ja aurinkoa, me viihdymme täällä korvessa.Saisi tuo ilma vähän vielä lämmetä, kun varjopaikoissa ojan penkoilla on vielä lunta ja routaa tuntuu olevan maassa. Mutta monesta kohtaa jo kuivunut, pellolla oli vielä kosteaa, ei ehkä oikein traktoria kanna. Ojat ja joki on täynnä vettä, pato ihan kohisee ja laituri on köytetty kiinni kun vuolas vesi voisi viedä sen mennessään.

Nyt lenkille ja sitten saunaan!

Otathan joskus löysin rantein

Koiramaailman ja ihmisen yhteensovittamisen infoähkyisenä tässä olen pohdiskellut erilaisia filosofioita koiran pidossa, elossa, olossa ja opetuksessa. Koira ei mene pilalle vaikka otat yhden päivän ihan löysin rantein, ilman minkään valtakunnan tavoitteita annat vaan palaa.

Otin tänään eteisen matot esiin, jotka pesin väärin ja ne haisevat koiran nenään varmasti jonkun verran koiranpissilirulle. (Urean voi poistaaa vain kylmällä vedellä ja pesuaineella ei koskaan mitään haaleaa vettä. Mutta kun ei ole tuota siivousalan koulutusta enkä huomannut lukea joka naisen niksikirjaakaan ennen mattopyykille lähtemistä.)Mutta kun ihmisnenään ei haissut ja tuli ruokavieraita, niin eteiseen tuli matot ja koira ei ole vielä kertaakaan kyykistynyt asioilleen matolle vaan makoilee siinä oikein tyytyväisenä. Enkä nyt vanno etteikö huomenna matossa olisi märkiä läikkiä.
Koira eikä koti mene lopullisesti piloille tavoitteettomasta päivästä, ei opetusta, ei kasvatusta, ei kieltämistä, ei kehotusta vaan perushuolto pelaa. Tarkoitan sitä näillä löysillä ranteilla. Olisko kuitenkin jotain perää sillä kun ei itse ole jännittynyt ja yritä niin kympillä nähdä jokaista tilaisuutta "lukea koiraa" ja yrittää välttää huonoja johtajuuksia ym. niin ehkä koirakin rentoutuu. Ehkä koira saa hetken oivaltaa ihan itse, kun se ei aisti kauheaa jännitystä ja touhua ja kovaa yritystä ympäristössään.
Siivoaminen ainakin on helpompaa kun osa kurasta jää matolle ja sen voi siitä vain imuroida. Kun edelleen tuo matka ulko-ovelta vessaan veispisteelle on sen viisimetriä. Ostin tänään pehmeän pienen harjan jolla voin ripsutella hiekat jo ala-ovella, koska pyyhkeellä se ei oikein onnistu pitkäkarvaisesta koirasta. Kaikkea sitä on koitettava, jotta pääsisi sinuiksi tämän kuran ja klähmätassun kanssa. Pesenhän minä nuo lattaiat edelleen päivittäin, mutta se siivoton sotku ei pääse niin pahaksi kun yrittelee kaikenlasita pientä kuranpoistoa. Pyyhkimään kun tämä koiranpentu ei ole jalkojaan vielä oppinut. Ulkona se tosin jo potkii kakkaamisen jälkeen, se on vasta muutaman päivän ollut hallinnassa.
Hiljaa hyvä tulee ja niin löysin rantein ainakin joskus. Pingotetaan sitten vaikka huomenna.

Onko olemassa sellaista kuin kevätväsymys?

Tuntuu kuin olisi puutunut ja koomassa. Ei jaksa eikä huvita mikään ainakaan paljon. Kuitenkin olen lähdössä vesijuoksemaan, kilot kertyy päätä huimaavaa vauhtia, pakko liikkua muutenkin kuin koirien kanssa. Kesällä tulee oltua ulkona ja tehtyä pihalla kaikenlaista ja pidempiä lenkkejäkin, joita tietenkin näin keväälläkin, mutta ei aina jaksa. Ainakaan lauantaina.
Kun tulee jaksamaton päivä tuntee ettei ole vuosisataan tehtnyt mitään järkevää. Vaikka olisi juuri edellisellä viikolla tehnyt millaisia lenkkejä. Fakta on kuitenkin että puntari näyttää luvattoman suurta numeroa ja housut kiristävät. Pakko olisi saada tuota liikunnan ja syömisen suhdetta toisenlaiseksi. Eikä kunnon kohotuskaan pahaa tee koskaan kenellekään. En ole varsinaisesti koskaan laihduttanut, enkä aio alkaa nytkään haluan vaan että paino vähän putoaa. Onko se liikaa vaadittu? Mutta suklaa on hyvää samoin ruoka, ja kaikki mitä voi mättää. Aaargghh!

No tulkoon nyt kevät ja kesä ensin, huolestutaan vasta sitten.
Paljon on kuitenkin ilonaiheita ihanat koirat ja kiva mies, toi tänään kukkiakin, onneksi niitä ei voi syödä!

Arjen järjestäytyminen ja kultaiset koiran puppelit !

Tänään huomasin jo aamulla lattiaa pestessäni että mustaa karvaa alkaa olla ihan liikaa. Olisko Femman karva jo kypsää nypittäväksi, ja missä sen tekisin kun aiemmin olen sen tehnyt ulkona, mutta nyt on vähän liian kuraista ja pölyistä ja kylmääkin siihen ja kun vielä pentukoira mukana siitä tuskin tulisi mitään. Kaikki väsyisivät ja hermostuisivat ja kellään ei olisi kivaa!

No aloin kokeilemaan karvaa ja osapaikoin se lähti ihan kevyellä otteella, toiset alueet vielä ovat tiukkoina. Siinä olohuoneen lattialla karvakasan keskellä sormet nyppimisestä hellänä mietiskelin, ihan hypoteesinä, että miltähän tuntuisi viedä koira trimmaajalle ja hakea kolmen tunnin päästä pois ja maksaa satanen työntekijälle. No se olisi helppo nakki jos raha kasvaisi puissa tai olisin töissä. Toinen asia on tekisinkö sitä silti nuukuuttani, tai miettisinkö miltä koirasta tuntuisi seistä pöytään köytettynä tiukkojen näppien alla, aivan vieraiden hajujen keskellä vieraan ihmisen kanssa joka vielä tuottaa kipua.
Ehkä se ei olisi meidän juttu, onhan Femma vielä sekarotuinen (edelleen, eikä ole muuttunut skotlannin hirvikoiraksi).Ei tarvitse näyttelykuntoon laittautua, eikä näyttää koirakirjan määritysten mukaiselta, vaan ihan ainutlaatuiselta itseltään. Vieläpä melko ylväältä katurakilta. Käytös on todella upeaa tottelevaisuus ja temput hallinnassa. Ei tarvitse pelätä, että koira kirmaa tielle tai ottaa hatkat. Sitä ei Femma tee, vapaana ollessaankaan jos näkee toisen kiinnostavan koiran se harkitsee pitkään uskaltaisiko mennä tekemään tuttavuutta ja jos mami kieltää se tottelee....yleensä. Ei kai se ole ihan täydellinen koira, noo ei kai nyt sentään aina jotain työstämistä siinäkin on.

Nyt kasvatus jutut keskittyvät kympillä ja ylikin Millaan, jolla on pitkä tie edessä, mutta kiltti se on. Tosi kiinnostunut kaikesta mikä liikkuu, aina ei pysty tajuamaan millään, että auton perään on täysin kiellettyä lähteä säntäämään. Paljon se jo tietää kun vaan malttaisi, mutta voiko 4½ kk pennulta nyt vielä vaatia paljoa.

Sisäsiisteydessä ollaan harpattu uudelle tasolle, mutta vielä ei mattojen kiusausta pystytä vastustamaan, lattiat sen sijaan ovat jättäneet viehätyksensä ja hädät on miellyttävämpi tehdä ulos.( Ja laminaatti kiittää) Tosin emäntä pesee lattioita edelleen apinan raivolla joka ikinen päivä, kiitos hiekan pölyn ja kuran ja saasteen jota ulkoa kulkeutuu. Hiukan osataan ulos lähtöä jo odottaa jalatristissä, jos äiti kaivaa aurinkolaseja tai etsii avaimia. Ollaan siis aika isoja tyttöjä jo.

Yksi mieluisimmista harrastuksista on katsoa koirien ja isäntien käytöskoulua telkkarista, täytyy vastata haukkuihin ja käydä haistamassa josko se telkun koira olisi tuttu, mutta ei se ryökäle haise miltään eikä tunnukaan koiralta, mutta näyttää ja kuulostaa kyllä. Ihan kiva kun sellainen ohjelma tulee, saavat omistajatkin muuta tekemistä kuin simputtaa pientä koko ajan.

Mitä karvaisiin suukkoihin tulee niitä Milla mielellään jakelee kaikille halukkaille, parta viistää ulkona maata ja kerää kaiken lian, kuran, bakteerit ja virukset ja ennenkaikkea hajut. Siksi naamaa pestään aika ahkeraan, muutoin vesikupin vesi on aivan kuin kuralätäkön vesi. Mutta suukkomaakari itse on täysin tietämätön partansa liasta tai puhtaudesta, siitä pitäköön emäntä huolen.
Aurinkoisia päiviä ja lisää lämmintä toivomme me!!!!!!!!!!

Kuraa ja hiekkaa edelleen

Nyt kun neiti osaa jo pyytää ulos (usein noin tunnin kahden välein), niin ulkona on niin hiekkaista ja rapaista, että lattiat ON likaisia vaikka kaksi kertaa päivässä niitä pesee.
Tänään lenkiltä tullessä sitten päätettiin tehdä jotain asialle, me asumme kerrostalossa, jossa on huoltoyhtiö ja hiekkojen poisto ja pihojen pesu saattaa jäädä kesäkuulle. Joten harja autotallista ja sitten vaan harjaamaan oman rapun edusta ja kahdeksankymmentä litraa kantamalla vettä sisältä ulos jotta saatiin pestyä. Saa nähdä vähentyykö yhtään hiekan tuleminen??? Koirathan meillä pestään aina ulkoa tultua jaloista ja mahan alta. Huoh!

Uusi kuu ja uudet kujeet

Huhtikuu on alkanut ja lumi sulanut savea, hiekkaa, kuraa, loskaa, p***aa on jokapaikassa. Ilma on lämmennyt ja kevät etenee, Milla kasvaa ja oppii uusia asioita, tänään ei yhtään pissiä ole korjattu lattioilta. Kakkoja ei pitkiin aikoihin enää ole sisälle tullut.

Tänään käytiin vaunulla ja siellä ei enää ollut missään juurikaan lunta, kasoissa tietenkin, mihin oli aurattu löytyi sellaista kovin karkeaa, mutta puhdasta lunta, jota oli hauska kaivaa. Tiet olivat savivelliä, ei oikein houkutellut jäämään, vaikka koirat olisivat mielellään jääneetkin, olisi ollut mutakerros kaikkialla sen jälkeen kun kaksi karvajalkaa olisi hetken pyörineet pienessä tilassa.Tosin kaupungissakin jalkapallokentällä palloa pelattuaan haisivat ihan mudalle. Niinpä ollaan kotona ja kestetään mudan hajut kun suihku on parempi ja siivous helpompaa vaikka siivottavaa sitten riittääkin kymmenkertainen alue vaunuun verrattuna. Kolmeen kertaan pesin lattian,ja imuroin, että sain eileisen hiekat pois vaikka koirat käyvät jalkapyykillä joka ulkoilureissun jälkeen kulkeutuu hienoa hiekkaa sisään silti.

Milla alkaa viestiä meille pissahädästä, tavalla joka eroaa aika paljon edellisten koirien tyylistä. Hän tulee ja hyppää puoliksi syliin ja haukahtaa ja silloin olisi paras lähteä. Emme eilen tajunneet että vartin välein on todella aika lähteä, mutta nyt uskotaan. Hän tankkaa yötä varten vesikupilla jatkuvasti. Tänään otin eläinlääkärin ohejeen mukaan vesikupin pois, mutta itsepintainen koira hengaili keittiössä ja kyseli vesikupin perään kovin intensiivisesti joten annoin periksi ja kyllä se vesi maistuikin, tietää vielä yhtä lenkkiä puolen yön aikaan ulos.

Mutta selvästi kaikki helpottuu koko ajan, hampaat ovat kulmahampaita lukuunottamatta vaihtuneet ja kulmurit pukkaa pullottaen ikenet, vaikka entisetkin ovat paikoillaan. Saa nähdä lähteekö ne ilman eläinlääkäriä, nyt kyllä katson melko pitkään ja nitkuttelen itse ennen lekurille menoa.
Karvapeite kasvaa ja pikkuhiljaa ollaan opeteltu ponnarin pitoa että vähän näkee paremmin. Karkeaa aikuisen karvaa ei vielä ole näkynyt, mutta karva alkaa olla jo aika pitkää. Rakkaus vaan kasvaa kun pentu oppii talon tavoille autossa kulkeminen on jo ihan rutiinijuttu, joka on miellyttävää kaikista osapuolista. (Paitsi tankkaajan kukkaro laihtuu uskomattoamsti) Milla nukkuu mielellään automatkat toisin kuin Femma, joka istuu ja tarkkailee ympäristöään, eikä pahastu vaikka pentukoira änkeää itsensä ihan kiinni kun se turvallisempaa kun on nahka nahkaa vasten.
Tuntuu toisen lämpö ja hengitys siinä ja matka taittuu.

Kesää kohden mennään, täytyy se vihdoin uskoa, antaahan se toivoa ja voimaa kestää nämä rospuuttokelit.