Koiranpennun kanssa pitää opetella jotain uutta joka päivä. Sitä ei vaan aina osaa pitää niin erityisenä, mutta kuitenkin koira opiskelee ihmisen kieltä koko ajan.
Lähdetään ulos, ei merkitse pikku pennulle yhtään mitään. Ei ainakaan alussa. Mutta kun se kuulee samat sanat samassa asiayhteydessä, oppii se koko ajan uutta, sanat saavat merkityksiä. Koiralle pitää puhua yksinkertaisia lauseita ja äänenpainot täytyy pitää suunnilleen samanlaisina.... koiranpennun pitää saada purkaa energiaa, mieluiten rauhallisessa paikassa. Meillä jos kellä on mahdollisuuksia eri laisiin paikkoihin. Hyvä, selkeäpohjainen metsä, missä ei ole risukkoa paljonkaan on hyvä paikka päästellä hiljaa ja kovaa. Se on myös turvallinen, ei ole autoteitä lähellä, eikä myöskään ihmisasumuksia.
Mielestäni tämä paikkakunta on kohtuullisen ihanteellinen paikka koiranpennun kasvaa, vaikkakin asumme kerrostalossa. Mutta sisänsä koiralle itselleen ei ole merkitystä millaisessa paikassa koti on. Koiran on saatava laji tyypillisistä liikuntaa ehdottomasti vapaana ja luonnossa, tietysti olisi suotavaa tavata lajikumppaneita, niitä ei ole kovin paljon ja nekin ovat useimmiten tarkasti vartoituja eivätkä saa tai halua tavata muita koiria. Se on puute pienellä paikkakunnalla, että niitä monenlaisia ympäristöjä on aika vähän. Myös seuran puute on ongelma.
Tänään olemme taas päässet pienen palan kasvussa eteenpäin. Suihkupullo on puremista vastaan kohtuullisen tehokas. Yhdet poskihampaat lähtivät eilen, kulmurit ja muutamat poskihampaat ovat edelleen tiukasti suussa.
Alussa tuntui kauhean työläältä olihan sitä ripulia ja muuta, mutta kun koira on sentään jo sisäsiisti ja nukkuukin välillä kunnon unet. Nyt oikeastaan on ilo oppia uutta joka päivä, muutamat temput on hallinnassa ja luoksetulokin sujuu kohtuullisen hyvin. Koiranpentu on aika Jees! Ainakin meidän Minnie!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti