Saimme maailman ihanimman koiran joka oppi kaiken mitä sille opetettiin ja helposti. Se rakasti suurella sydämellä! Ymmärsi huumoria, tiesi milloin leikillään jotain tehtiin ja yhtyi siihen. Femma oli sanalla sanoen elämäni koira. Femma oli aina helppo ja vaivaton, uhrasimme aikaamme ja voimiamme mielellämme sen kanssa toimimiseen ruokien valmistamiseen rakkaudella ja loppuvuosina myös hemmotteluun.
Jo melko nuorena Femma sai borrelioosi diagnoosin, ja nyt juhannuksena poistin 8 punkkia Kustavin reissun jälkeen siitä. yleistila alkoi huonontua ja lenkit lyhentyä. Ainoastaan mieleltään se oli edelleen sama ihana itsensä.
17.7. Jouduimme raskain sydämin tekemään viimeisen matkan Keuruun eläinklinikalle. Ja hautasimme Femman omin käsin Keuruun lemmikkieläinhautausmaalle.
Koska sydämemme olisi pakahtunut suruun, hankimme pian uuden pennun.
Koiranpentu nimeltä Minnie on syntynyt 3.4. 2017 Siitä kasvaa koiran kokoinen ja hiekanvärinen koirakansalainen.
4kk iässä Minnie painoi 15,4 kg ja oli pitkä ja hoikka ruipelo, pelkkiä jalkoja ja häntää.
Periaatteessa rauhallinen ja nyt lähes sisäsiisti. Mutta täytyy olla valmiudessa aina trvittaessa. En edes muistanut miten rankkaa on kun, koiranpennun kanssa pitää valvoa. Se herättää aikaisin, mutta nukkuu kyllä muuten melko hyvin. Sopeutui meille kuin kotiinsa. Jo ensimmäisellä viikolla lähdimme Turkuun katsomaan Auraa ja Intoa ja viikonloppu meni hyvin lasten hulinasta huolimatta. Ainoastaan terävät naskalihampaat tuottivat välillä päänvaivaa. Muutoin pentu osasi rauhoittua jopa ulkona. Turusta tultuamme lähdimmekin maanantaina Koirahoitola Kopitiin, jossa kavereita riitti sioimmasta pikkuruiseen. Leikit sujuivat kaikkien kanssa loistavasti. Kissoja en jahdannut, saunassakin tuli käytyä. Ja vajaan viikon päästä Minnie haettiin kotiin, nyt ennakkoluulot toisia koiria kohtaan olivat huomattavasti vähentyneet. Mutta sosiaalistaminen tietysti jatkuu.
Luonnekuvausta jo näin pienelle, "ensitöikseni ihmettelin peiliä ja siellä näkyvää koiraa, pitikin käydä tarkistamassa vieläkö siellä näkyy toinen koira. Se herätti murinaa ja haukuntaa.
Myöskin eläinlääkärin seinällä näkemäni tuijottava koirankuva sai minut haukkumaan. Osasin katsoa myös tabletti tietokoneen ruudussa näkyviä kuvia. Hampaat kutittivat kovasti ja yritin pureskella kaikkea, mutta tottelin kieltoja hyvin. eliminointi toimi myös hyvin, kaikki arvokas korjattiin lattiatasosta. Ruokaa osasin pyytää hyvin ja söinkin alkuun hyvin ahneesti, onneksi omistajilla oli aktivointi kuppi, joka estää ruoan hotkimisen. hammastikkuluut tähtiluut piilotin aina pahan päivän varalle ja jolloinkin käytinkin ne pahana päivänä. Kakka ja pissa olivat helppoja sanoja opin ne heti ja myös sen, että niitä varten on erityinen paikka tien takana, tein ne yleensä aina sinne.
Nyt vetelen hirsiä saatuani eilen tehoste rokotuksen, sain siitä vähän kuumetta ja kakka meni ihan löysäksi, silmä rupesi myös rähmimään. Mutta toivottavasti paranen yhtä pian, sillä viikonloppuna tulee mökille kaikki sukulaiset ja siellä on isot juhlat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti