Vanhat rutiinit ja kevät

Kun meillä oli kaksi aikuista koiraa, meillä oli tapana aikataulun ja sään salliessa kiertää yksi viiden - kuuden kilsan metsälenkki ainakin kolmesti viikossa. Se on ihana vaikkakin kaupungissa, mutta silti metsälenkki ja siellä polku ja puhdasta.

Kyllähän me liikumme muuallakin, mutta tästä on tullut sellainen vaivaton, koirat ovat olleet suurimman osan irti,eikä siellä tule paljoa tiukkapipoja vastaan. Siitä lenkistä tulee hyvä mieli. Mutta kun lunta ollut paljon ja pieni pentu, niin ei ole tullut mentyä sinne Lakun kuoleman jälkeen.Tänään menimme. Jess mikä ihana paikka. Pentu oli irti ja kaikki meni kuin ennenkin, ei löytynyt paljon koirankakkakasoja polun viereltä. Ainoa huono puoli tossa mun lenkkeilyttämisessä, on sellainen pikku juttu et pentu alkaa olla ylikunnossa. Eihän se haittaa mutta se ei väsytä pentua (no tarviisko sen olla ihan poikki lenkin jälkeen). Sitten tehdään aivotyöt erikseen.

Olen tosi iloinen tuosta auringosta, kunpa saisimme nauttia siitä paljon. Ehkä pääsiäisen aikaan kuitenkin pääsemme vaunulle? Jee!!!!!!!!!!!!!!

Kevättä, vaikkakin vielä hyvin talvista säätä.

Kevät on tullut sen mukaan, että aurinko kykenee sulattamaan lunta silloin kun se paistaa. Ja onhan se toki paistanutkin. Nyt on paksu pilvikerros ja lunta satelee. Kirkasta on silti, oikein häikäisee, ja pakkastakin edelleen.

Olimme maanataina eläinlääkärissä saamassa rokotteet, joita tulikin paljon, kennelyskä, penikkatauti, parvo,tarttuva maksatulehdus ja rabies, joku saattoi unohtuakin.Milla kyllä huomasi ja osasiko lie ennakoida tulevan, koska pani päänsä kanalooni ennen piikkejä. Mutta ääntäkään ei päästänyt. Reipas ja rohkea, sai palkaksi maissiluun, mikä on todella kova pala purtavaksi. Mutta nuoruuden innolla on jo osittain syöty. Hampaat kun vaihtuvat, niin puremisen tarve on parhaillaan kova ja tekee hyvää hampaiden kiinnityskudoksille pureskella paljon kaikkea turvallista.

Nyt pitkän lenkin jälkeen koirat makaavat rauhallisina jaloissani. Syön tässä aamiaista ja ihmettelen elämää. Sen kiertokulku on vääjäämätön, josta voi ottaa joko kaiken irti tai vai koittaa kärvistellä elämän mukana ja miettiä, mitä kaikkea voisi tehdä jos....

Me elämme väkevästi, vaikka välillä ottaa kovillekin, niin silti yritämme tehdä elämästä onnellista ja nautittavaa. Elämä koirien kanssa on nautittavaa, jos pentuna tekee töitä olan takaa sopeuttaen koiran yhteiskunnan vaatimuksiin. Se ympäristö missä koira tulee elämään ja ne ilmiöt jotka ovat jokapäiväisiä on otettava haltuun jo pentuna. Myöskin kaikki koiria pelkäävät ihmiset ja kenties kaikkia eläimiä vihaavat (eläimet, jotka ovat telkkarin ulkopuolella, oikeasti eläviä), on otettava huomioon ja koirat on kasvatettava sitä silmällä pitäen, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ulkopuolisille.

Tämä tarkoittaa sitoutumista ja työtä, työtä ja taas työtä. Kotieläimen omistavan olisi oltava työtä kaihtamaton ahkera ihminen, joka ottaa selvää jos ei itse jotakin osaa. Tässä on tapetilla ollut kovasti ruskeat jäätyneet sikarit, jotka eroittuvat hyvin valkoisesta luonnosta, ne maistuvat jäisinä ja sulina(en tiedä mille, enkä pahemmin välitä ajatellakaan). Kaikkea on kokeiltava, jotta tuollainen käytös saadaan loppumaan, se ei ole yksin meidän ongelma, mutta se hävettää ja inhottaa silti. Tunsin aikoinaan yhden Weimarin seisojan, joka imuroi kakalle kyykistyneen koiran takalistosta pökaleet niin nopeaan etteivät ne maata ehtineet koskettaa, tämä yksilö lopetti sen tavan noin vuoden ikäisenä. Soitin eilen lemmikkitarvikeketjun omistajalle ja kyselin, onko hänellä hihassaan kikka kolmosta kyseiseen ongelmaan, no ei ollút, kun heillä itselläänkin on ongelma runsaspoimuisen koiran kanssa, jonka huulipoimut tulehtuvat herkästi, koska uloste ei ole steriiliä, sen nauttiminen suun kautta tuskin parantaa infektiota suun ympäristössä. Nyt kaikki keksimäni keinot ovat melkein käytetty, vielä on kolinapurkki jota aion käytää opetuslenkeillä ellei tämä tapa katoa nyt lisäravinteiden antamisen kautta.
Tällainen tapa tietää vain lisää työtä, koska koiran suu ja hampaat ja kuonon karvapeite on pestävä aina kotiin tullessa.

Toivon kaikille lukijoilleni mahtavaa kevättä,palaamme asiaan kun voimat ja aika antavat periksi.

Emännän uupumus ja laminaatti

Aamulla isäntä ylös sängystä ja suoraan ulos koirien kanssa ennen kuin...., sitten koirat nukkumaan ja isäntä töihin. kello 9.00 emäntä ylös ja koirille ruokaa ja samalla vaatteet päälle ja kun koirat ovat nielaisseet viimeisn palan, suoraan ulos ja tehdään yleensä tunnin lenkki. Emännän aamupalan vuoro ja sitten taas Milla ulos ja sisään, emäntä tekee omia töitään joka välissä vähän. Sitten koirat ottaa torkut ja kun herää Milla taas ulos, ruokaa ja ulos ja sitten leikitään ja ulos ja sitten Milla nukkuu ja sitten ulos.... eikö teistäkin kuulosta jo hullutukselta, minusta ainakin kuulostaa. Eikä tässä ollut koko päivää vielä. Mutta eilen kun en huomannut oli Milla salamitten käynyt parvekkeen oven edessä liruttamassa ja se oli seissyt siinä jonniin aikaa, oli laminaatti reunoistaan kivasti kuprulla, onneksi se kuivuessaan ( no tietysti pyyhin se heti kun huomasin)vetäytyi takaisin, mutta varmaan imaisi myös kivat hajut sisälleen.

Alkaa jotenkin olemaan palaneen käryä ilmassa, olisko hermot kärynneet vai peräti jonkinlainen kokonaan loppuun palaminen kyseessä. Ainakin voimat on tosi vähissä. Tosin on ollut tuota kaikenlaista touhua enemmän kuin lääkäri määrää. Vielä sentään henki pihisee.
Eilen lähti ensimmäinen maitohammas, en kyllä nähnyt muuta kuin verisen pienen kolon alaleuassa, olisko hammas vaikka mennyt massuun. Toinen heiluu ihan holtitta, joten hampaiden vaihto alkaa nyt ja päättynee joskus kun isot hampaat ovat ehtineet vaihtua. Toisaalta kamalaa kun kasvaa toisaalta ihanaa, ainakin jos sisäsiisteys tulisi mallilleen nimittäin kammottaa ajatella että naapurin shapendois rupesi olemaan sisäsiisti 8 kk iässä apuuvva!!!

Aurinkoa ja rapakoita miitä ainakin riittää. Joten olkaamme onnellisia. Se on kevättä ehkä kuitenkin.

Aikakäsite

Muuttuu koko ajan tämä aikakäsitys, silloin kun pentu oli pieni tuntui kestävän ikuisuuden, ennen kuin pakkanen putosi sille tasolle, että pennun kanssa ylipäätään pystyi piipahtamaan ulkona.
Nyt pentu ollut meillä seitsemän viikkoa suunnilleen ja tuntuu kuin se olisi ollut meillä jo vaikka kuinka kauan.(Sietsemän viikkoa onko se vähän vai paljon?)
Oikein reipas koiranalku, joka liikutettu jo ylikuntoon.
Vapaasti saa liikkua ulkona väkisin ei liikuteta ja opitaan joka reissulla. Mutta kävelläänhän me jo useampi kilometri päivän mittaan ja ulkona pistäydytään joka välissä. Kun äiskä on sitä mieltä, että nyt olisi aika oppia sisäsiistiks.

Itse asiassa en muista Femman sisäsiisteyden alkamis ajankohtaa. Eli niin nopeaan se varmaan unohtuu. Lakuhan pääsi vaunureissulle heti meille tultuaan, joten ei koskaan kakkinut tai pissinyt sisälle. Mutta kahdesta aikaisemmasta koirasta muistan, niillä kesti viiteen kk.n asti, ja silloin minä aloin painostaa ja hiillostaa siihen eli hyvästä opetuksesta huolimatta kielsin sisälle pissaamisen ja kakkaamisen kun ei kehut ulkona riittäneet ja pesin lattian etikalla siitä kohtaa mihin lirutettiin. se oli niin erikoinen tapahtuma molempien kohdalla, että muistan sen hyvin edellisenä päivänä tuli joka tuutista ja kun hikeennyin ja painostin niin seuraavana päivänä oltiin kuin isot koirat eikä tehty mitään sisälle.

Moneen ilmiöön on tänä talvena saanut koirapolo tutustua kylmyyteen takin pitämiseen, hiihtäjiin, pyörailijöihin, autoihin, paksuihin upottaviin hankiin ja hankikantoon. Kummallisesti pukeutuviin ihmisiin, sähköpyörätuoleihin ja kelattaviinkin. Monelaisiin koiriin, vihaisiin ja ystävällisiin, suuriin ja pieniin ja vauvoihin ja erilaisiin ihmisiin. Oma emäntä tutkii hampaita ja jalkoja ja leikkaa kynsiä, se on aikamoinen maailma mihin pienen koiran pitää sopeutua. Ja kasvaa kovaa kyytiä noin 700 g viikossa ja sentit siihen päälle. Uusia makuja saa maistaa ja erimuotoisiin esineisiin pitää tutustua hampailla ja käpälin. Autoilla on ajeltu kahdellakin erilaisella ja vaunuun käyty tutustumassa. Ohhoh kyllä niitä vaatimuskia tässä maailmassa riittää. Nyt pannaan tassut kohti kattoa ja nukahdetaan unten maille.

Uusia kuvia Millasta 3 kk ja Femmasta

Uusia leikkejä

Millalla on valtava mielenkiinto vettä kohtaan, kun emäntä on suihkussa, verhon takana on kiva väijyä vesipisaroita. Vesikuppi on ollut kiinnostava jo emän luona ollessa, juominen onkin huvittelumuoto. Nukkuminen voi tapahtua niin, että kuono on ihan vesikupin vieressä tai jopa reunalla.
Tassulla voi vettä aina koittaa, että onko se edelleen märkää.

Tänään ja eilen ollaan kuitenkin hoksattu että kuonon voi upottaa sinne silmiä myöten. Ja nyt viimeisin, puhaltaa neneän kautta kun on kuono vesikupissa, kuuluu tosi kiva ääni. Emännällä oli kauhea piteleminen ettei räjähtänyt nauramaan ääneen kuultuaan mitä vesikupilla on meneillään. On se hyvä että on tuollainen ehtymätön ilonlähde kupillinen Aurajoen raikasta, puhdistamon kemikaaleilla höystettyä vettä. Emäntä ei sitä juo, mutta koirat eivät saa kaupan lähdevettä vaan hanaveden pitää kelvata. Ainoa varjopuoli tuolla veden juomisella ja sen kanssa läträämisellä on pisujen valtava määrä, niin nopea ei ole nopea emäntäkään, että ehtisi saappaat ja takin vetämään, ennen kuin pentu kyykistyy. Joten lattianpesu senkun jatkuu.
Pennulla on loputon tarve tutkia kaikkea uutta, kuten pikkuihmisilläkin, koirat, kuten ihmisetkin tulevat vanhemmiten vähän tylsämielisiksi. Säilytä sisäinen lapsesi ja tee elämästäsi räsikyvää.