Jännä huomata, että pieni koira täysikasvuinen, mutta mieleltään keskeneräinen, oppii pikkuhiljaa arjessa aina vain enemmän, mutta muutosta ei tule kuten koiraohjelmissa puolen tunnin sisällä, koira ei millään tempullla muuta käyttäytymistään toiseksi hetkessä, vaan se vaatii toistoja ja asettumista käytökseksi joka tulee valtaamaan yhä enenmmän alaa.
Ei tuo karvaooppeli ole millään muotoa valmis, mutta ei se myöskään yllätä enää niin usein negatiivisesti. Milla saattaa ajatuksensa tai tunteensa julki hyvin selvästi, toisin kuin monet aikaisemmat koirani alistuivat osaansa mukisematta. Esimerkiksi silloin kuin se ei tykkää siitä, että joku ihminen poistuu ovesta alkaa kova protestointi, vaikka kotiin jäisi kuinka monta ihmistä tahansa. Toki se alistuu asiaan melko nopeasti. Mutta sen on saatava sanoa mielipiteensä.
Talvi jatkuu kylmänä ja lumisena ja siksi nämä kahdeksan karvaista tassua joutuu aina sisään tullessa liotettavaksi lämpimään suihkuun, koska muuten sulaessaan olisi laminaatit vaarassa jäätä tuppaa olemaan varpaanvälit täynnä ja karvapeite jään peitossa polviin asti.
Täytyy sanoa, että jaksaa ihmetellä ihminen vielä tässä iässä kuinka oppii uutta päivittäin, kun noiden karvaisten kavereiden kanssa touhuaa. Nyt mulla on kissakuume, jota yritän koko ajan puhaltaa sammuksiin, koska kaksi koiraa on ihan riittävästi meille ja kissat haisee ja niiden astioiden tyhjennyksessä on työtä. Loppu, slut, kokonaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti