Paimenkoiralla ei ole koskaan vaihtoehtoa, pakene vaikeaa tilannetta, vaan se toimii aina.
Se ei ole aina helppoa omistajalle, varsinkaan kun koiria on kaksi. Toinen eli Femma on niin sosiaalinen kuin vain olla voi. Ruoan päältä voi taistelu tulla, mutta todella vain äärimmäisessä tilanteessa. Sen sijaan Millalla on vaihe jolloin koko maailma on hänen omansa, eikä siellä suvaita ketään vieraita koiria , tutut saa kyllä mielellään olla. Ikkunasta auton,sekä kodin ei tarvitse näkyä ketään, niin on aina turvallisempaa. Varuillaan pitää olla aina, koskaan ei tiedä jos joku vieras tulee paikalle, juuri kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen, polkupyöristä, että ne eivät ole vaarallisia vaan voi rauhassa istua ja antaa niiden mennä. Niin ongelmaksi ovat muodostuneet koirat, niidenkin annan mennä ohi jos emäntä ehtii eteen ja pitää namia nokan edessä ja nakerran sormia ja katselen ohimenevää koiraa ja jos nami ei irtoa ennen kuin koira on tarpeeksi kaukana, se on ainao tapa kohdata viras koira tauhallisesti. Toivottavsti emännällä on hyvät hanskat sillä hampaat ovat aika terävät ja kiihtyneenä pureskelen niitä kohtuu kovaa.
Tänään olimme eläinlääkärillä ja Milla oli siellä vain seurana, huh huh seuraneiti olisi pitänyt jättää kotiin, sillä seuraneiti riehui siellä niin että jouduttiin tekemään eristys jossa Femma rokotettiin kun raivotar olisi syönyt kaikki muut potilaat. Emäntä on aika poikki ja olisi jo lähettänyt Millan vehreimmille laitumille, jos Milla olisi sekarotuinen, nyt ei auta kuin tehdä työtä, työtä, työtä ja toivoa parasta, että joskus Millakin vielä on tasapainoinen koira joka tulee toimeen ympärstönsä kanssa. Omalle perheelle Milla on ihanin kucviteltavissa oleva hauva. Mutta muut varokoot toistaiseksi. Ihmiset on sentään ok!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti