No ei me olla ihan kesäterässä, vaikka lämmintä onkin. Me ollaan kovasti harjoiteltu liikkuvien kohteiden sietämistä ihan kohtuullisin tuloksin. Vaikkakin neidillä onkin kovin harva pää, eli välillä muistetaan ja sitten taas unohtuu kaikki opitut taidot.
Mikä ihaninta viime viikonlopun uintimatkan seurauksena ei ollut lääkärireissu. Emäntä ja Isäntä pelkäsivät pahinta mutta turhaan. KARPALOJAUHE ja omenaviinietiikka, eivät ole menneet hukkaan.
Yksi koettelevin omainaisuus kun koira kulkee varjona perässä sisään ja ulos. Ulos ja sisään, on varmasti osittain nuoruudesta johtuva, en usko paimentavan koiran olevan noin kiinni paimennettavissakaan kun olemme hajuetäisyydellä vaunussa, etuteltassa tai patiolla, mutta on tosi ärsyttävää kun pitkässä remmissä ulkopuolella kiinni oleva koira seuraa varjona ihan kiinni jalassa pienissä tiloissa ja kiertää remminsä pöydänjalkaan, keinun jalkoihin, samalla myös kulkijan jalat ovat hetken päästä samassa paketissa. Monta kertaa ollaan oltu kaatua ja rojahtaa koiran päälle.
Syksyllä alkavat kurssit ja kasvatus taas kovalla volyymillä, mutta joka päivä koko ajan me nytkin harjoitellaan yhteiskunta eloa, mutta vaikeaa se välillä on kun koira rakastaa roskiksen tyhjentäjästä postinkantajaan kaikkia ihmisiä ja haluaa välttämättä nuolla kaikkien naaman. Hyppimistä ei todellakaan ole vielä saatu pois. Varmaa on, että se loppuu, epävarmaaa taas milloin. Nyt jo meille voi tulla ja soittaa ovikelloa, tulematta kuuroksi; haukkuminen on vähentynyt jo paljon. On varmasti hauskaa lukea kolmen vuoden päästä näitä millaista vääntöä se alussa oikein oli, koska nämä unohtaa heti kun asiat on saatu kohdilleen. Niin minulle on käynyt muiden koirien kohdalla.
Olis aika kiva kun löytaisi kameransa ja voisi ottaa uusia kuvia täysikasvuisesta koirasta (korkeus) ja alkusyksyn puuhista. Näkyillään toivottavasti vähän useammin, jos tätä nyt joku lukee! ompahan tallennettu omaksi iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti