Aikuinen koira osaa jo aikatavalla kaikenlaista. Sanoja on hallussa aivan huimaavat määrät. Myös tilaa saisi olla enemmän etenkin asunnon ympärillä.
Me asumme kerrostalossa, jota tällaisen koiraperheen ei olisi suotavaa tehdä, naapuriin kun voi milloin tahansa muuuttaa verivihollisiksi luokiteltavia koiria.
Millan ominaisuuksiin on aina kuulunut nirsous ystävien suhteen, Femmalle on melko yhdentekevää onko koirat tuttuja vai pitäisikö heihin tutustua, ensi nuuskaisun jälkeen ne ovat joko yhdenteviä tai kiinnostavia leikkikavereita. Millalla on niin sanottuja lapsuuden kavereita eli tuttuja koiria ja sitten jostain syystä myös uusia tuttavuuksia, jotka ovat mukavia ja sitten on inhokkeja ja verivihollisia. Mäyräkoirat ja niiden omistajat kuuluvat verivihollisiin, olipa koira mukana tai ei. Meidän naapuriin muutti ihmisiä joilla on kolme koiraa joista yksi tietysti mäyräkoira, asuvat samalla tasanteella kuin me. Katalonian paimenkoirana on luonteensa hieman epäluuloinen jo mutenkin ja koirat saavat olla rauhassa omassa kodissaan, mutta rappukäytävä on kielletty alue, siinä kohtaa kun kuulee, että ne aikovat lähteä ulos, nostaa Milla metelin. Tai jos ovat tulossa sisälle tai tekivätpä mitä tahansa oman huoneistonsa ulkopuolella menee hermot ja stressitaso nousee. Nyt muutti joku vanha piski myös yläkertaan, sekin pienehkö mutta niin kauheaa kun se kulkee rappuja ja menee meidän oven editse, silloin Milla hyökkää eteisen ovea vasten. Liikkuessamme rappukäytävässä ja pihassa ulko-oven väittömässä läheisyydessä olemme joutuneet ottamaan käyttöön kuonokopan joka estää puremisen. Sillä Milla puree mitä tahansa mikä sattuu hampaiden ulottuville sillä hetkellä kun pinna palaa, se voi olla omistajan jalka tai Femma tai mikä muu tahansa, eikä se oikein tunnu enää mukavalta. Käytämme sitä ainoastaan ulos lähtiessä tai sisään tullessa jolloin on vaara törmätä johonkin veriviholliseen. Milla kyllä harmittelee itsekin jälkeen päin tutkimalla aiheuttamiaan vammoja ja on selvästi pahoillaan, koska ei oikeasti tarkoittanut ruokasalinkaluston satuttavan omaa perhetta.
Koiran mieli onkin valtaisan tutkimaton maailma, mutta tunnettuaan koiransa vuosien ajan pystyy aika hyvin tietämään mikä on mieliala milloinkin. Haukustakin kuulee mitä se tarkoittaa, joskus kun Milla ihmettelee mihin ihmiset lähtivät kuuluu haukussa selvä kysymys tai jos äriseminen haukkuminen on vain sellaista:" varulta tässä nyt ärisen ettet nyt kuvittele minusta leikkikaveria saavasi" haukumista niin sen tunnistaa, myös samoin kun sen kun "hulluna haukun ja tahtoisin myös syödä ja pelottaa sinut niin kauas kun pippuri kasvaa" haukkumisen, jolloin on parempi poistua tosi paikaiseen toiseen suuntaan.
Olemme toki koittaneet kasvattaa Millaa jo pentuna sosiaalistamalla ja sitä tapahtui vähintään 4 kertaa viikossa kun leikittiin metsässä tuttujen ja välillä porukkaan kuulumattomien kanssa. Myöskin kaikki ohittamiskoulutkset herkkujen kanssa on käyty läpi jo neljän vuoden ajan, mutta luonne on vaan vahvistunut sellaiseksi ettei koirasta voi tehdä sosiaalista ei sitten niin millään. Ihmisistä (elleivät he satu omistamaan mäyräkoiraa) Milla tykkää pääasiallisesti aina, ei nyt pyri uimaan liiveihin, mutta jos ihminen osoittaa mielenkiintoa tai on ennestään tuttu, se on kaveri jota tervehditään ja jonka kinttuihin kiehnätään ja rapsutuksia kerjätään. Mutta ohitus onnistuu tarvittaessa todella hyvin. Mikään automaatio se ei kuitenkaan ole, eli ulkoiluttajan on aina määriteltävä mennäänkö ohi vaan vai väistetäänkö vai jäädäänkö juttusille. Polkupyörät ja muut ohikiitäjät ja vastaantulijat, dementiahiihtäjät ja muut omituisuudet saavat kulkea kunhan siitä muistutetaan Millaa ennalta.
Femma taas on helppo, kulkee ohi ja jättää kaikki rauhaan, remmi kuitenkin on kurja kahle ja hän kulkisi mieluiten ilman remmiä, vapaana ja kiinni omistajan kintussa, mutta vain henkisellä siteellä. Koska Femma ei koskaan lähde haihattelemaan saakin se usein kulkea vapaana, koska on oppinut pahan tavan jäädä jumittamaan eli seisoo paikoilllaan pitkiäkin aikoja vain katsellen mutta ei liiku eteen ei taakse. Kun talutushihnaa ei ole jumitustakaan ei tapahdu. Myöskin Femman mielialat ovat helpsoti luettavissa kun mennään jononkin jännittävään ja mukavaan paikkaan kuten eläinlääkärille tyttö pomppii ja hyppii ja hohottelee innoissaan. Samoin jos molemmat omat ihmiset lähtevät lenkille yhdessä, on se pomppimisen paikka ja jos tulee peheenjäseniä kotiin tai tapaamme ulkona koirat osaavat jostain syystä lukea verisukulaiset ja muutkin hyvin läheiset eri kastiin kuin ystävät, naapurit ja muut tutut ova taas oma lukunsa. Vieraat kuten sähkömiehet ja postinkantajat ovat aika yhdentekeviä. Koiralla on omat gategoriat, jotka eivät riipu siitä kuinka usein jotain ihmistä koirat ovat tavanneet. Lapset jotka eivät koskaan ole koirien elinaikana kotona asuneet kuuluvat jostain syystä perheeseen, lasten puolisot ovat mukavia mutta eivät niin kuin lapset. Mihin tämä perustuu on täysi mysteeri. Lapsethan ovat kuitenkin aikuisia ja asuvat omissa huusholleissaan.
Koiran mielenmaisema on niin iso mysteeri, että se jaksaa kiinnostaa vielä kuudennen koirankin jälkeen. Jokainen koira perheenjäsenenä on oma persoonallisuutensa, toinen toistaan viehättävämpi eikä niitä oikein voi verrata toisiinsa. Suuren suuri rikkaus on olla koiran perheenjäsen ja huoltaja omistaja ja tärkein ihminen. Jos joskus täytyy elää ilman koiraa on se vain puolinaista elämää, toki paljon helpompaa, yksinkertaisempaa ja vapaampaa, koska koirasta on työtä huolta ja vaivaa, sekä kuluja, mutta toki myös hyötyä, koska koira vie lenkille ja saa näkemään asioita ihan eri perspektiivistä kuin niitä näkisi ilman koiran apua. Koiralta saat rakkautta pyytämättä ja se hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Huonoinakin hetkinä olet koiran mielestä tosi tärkeä ja rakas. Se on ihmisestä riippuvainen ja omistaja tuntee itsensä tapeelliseksi.
