keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Milla joka oikeasti on oikea arkajalka ja Femma vakaa kuin kuollut kanto.
Tänään lenkillä muorin huomio oli koko ajan muualla kuin meissä, normaalisti hän sentään on läsnä koko lenkin ajan eikä hölise laatikoon mitä kantaa mukanaan.
No kun mentiin suht helppoa ja tyhjää koivikkoa ei mitään ongelmia ollut, mutta lenkkipolulla voi sattua mitä tahansa. Nyt joku kyyristeli uhkaavana mäen päällä kiven vieressä ja olihan se pelottava, tuijotti silmiin. Ja muori senkun hölisi laatikkoonsa. Minä kun olen paimenkoira on minun reagoitava vaikka pelottaa niin että housut tutisee. Haukun niin kovaa kun ääntä lähtee ja emäntä kyllä huomasi että mua pelotti tosissaan ja se yritti houkutella namin kanssa ohittamaan.Mutta kun se kyyristeli ja ja yritti heilutella mustikan varpuja niin mulla meni sisu kaulaan mutta silloinhan sitä ääntä vasta lähtee.
Huomasin kyllä että Millallata paloi hihat totaalisesti, mutta mulla oli tärkeä puhelui kesken, oli vaan pakko lopettaa, sanoin naiselle, että koira pelkää sinua. Nainen siihen että miksiköhän, pitäisiköhän se viedä koirakuiskaajalle. Teki mieli sanoa että sut tässä pitäis kuiskaajalle viedä, onko pakko kyyristellä ja tuijottaa koiraa intensiivisesti?Olishan nainen voinut kääntyä toisin päin ja katella upeita hiirenkorvia metsässä, kun kerran huomasi koiran reagoivan negatiivisesti. No ei kai voi vaatia että jokamies oikeuksiin tai velvollisuuksiin kuuluu koiranlukutaito.
Mullahan toi toinen koira on luotettava joka tilanteessa ja pidän remmiä vaan näytösluontoisesti sillä, se pysyy vierellä oli remmiä tai ei. No tässä tilanteessa remmi putosi ja koira tuli silti mun perässä, mutta nainen huomautti kiireesti, että nyt sä pudotit remmin. Sanoin ettei haittaa, koira tulee mun perässä vaikka maailman ääriin ja otin lopulta remmin maasta ja lähdin eteenpäin. Vähän ärsyttää asua kaupungissa, jossa jokaisella vastaantulijalla on oikeus arvostella miten koiriasi talutat tai että ne pitää pitää kadun ojan puoleisella puolella sentin päässä jalasta, että pyöräilijä voi hurauttaa 40 km tunnissa kahden koiran ja taluttajan ohi. No näihin olen tottunut ja koirani kovalla vaivalla opettanut ettei pyörein perään haukuta tai ryntäillä. Mutta silti joku pitää asianaan huudella. Korjaan kaikki koiran jätökset ja vien roskiin ja opetan koiralle siis alleviivaan lähiunnä Millalle yhteiskuntaoppia joka kerta, mielestäni se salamannopeasti reagoivaksi paimenkoiraksi kulkee todella hyvin. Mutta silti haluaisin asua kilometrien etäisyydellä kaikista ihmisistä ja myös käärmeistä niin olisi oma rauha ja koirat voisivat olla aina irti kuten mökillä jossa tontin rajat tiedetään ja vain ohikulkijat haukutaan elleivät ole tutttuja.
Hyviä hiirenkorvia kaikille! Eli kesää pukkaa lopultakin.
No kun mentiin suht helppoa ja tyhjää koivikkoa ei mitään ongelmia ollut, mutta lenkkipolulla voi sattua mitä tahansa. Nyt joku kyyristeli uhkaavana mäen päällä kiven vieressä ja olihan se pelottava, tuijotti silmiin. Ja muori senkun hölisi laatikkoonsa. Minä kun olen paimenkoira on minun reagoitava vaikka pelottaa niin että housut tutisee. Haukun niin kovaa kun ääntä lähtee ja emäntä kyllä huomasi että mua pelotti tosissaan ja se yritti houkutella namin kanssa ohittamaan.Mutta kun se kyyristeli ja ja yritti heilutella mustikan varpuja niin mulla meni sisu kaulaan mutta silloinhan sitä ääntä vasta lähtee.
Huomasin kyllä että Millallata paloi hihat totaalisesti, mutta mulla oli tärkeä puhelui kesken, oli vaan pakko lopettaa, sanoin naiselle, että koira pelkää sinua. Nainen siihen että miksiköhän, pitäisiköhän se viedä koirakuiskaajalle. Teki mieli sanoa että sut tässä pitäis kuiskaajalle viedä, onko pakko kyyristellä ja tuijottaa koiraa intensiivisesti?Olishan nainen voinut kääntyä toisin päin ja katella upeita hiirenkorvia metsässä, kun kerran huomasi koiran reagoivan negatiivisesti. No ei kai voi vaatia että jokamies oikeuksiin tai velvollisuuksiin kuuluu koiranlukutaito.
Mullahan toi toinen koira on luotettava joka tilanteessa ja pidän remmiä vaan näytösluontoisesti sillä, se pysyy vierellä oli remmiä tai ei. No tässä tilanteessa remmi putosi ja koira tuli silti mun perässä, mutta nainen huomautti kiireesti, että nyt sä pudotit remmin. Sanoin ettei haittaa, koira tulee mun perässä vaikka maailman ääriin ja otin lopulta remmin maasta ja lähdin eteenpäin. Vähän ärsyttää asua kaupungissa, jossa jokaisella vastaantulijalla on oikeus arvostella miten koiriasi talutat tai että ne pitää pitää kadun ojan puoleisella puolella sentin päässä jalasta, että pyöräilijä voi hurauttaa 40 km tunnissa kahden koiran ja taluttajan ohi. No näihin olen tottunut ja koirani kovalla vaivalla opettanut ettei pyörein perään haukuta tai ryntäillä. Mutta silti joku pitää asianaan huudella. Korjaan kaikki koiran jätökset ja vien roskiin ja opetan koiralle siis alleviivaan lähiunnä Millalle yhteiskuntaoppia joka kerta, mielestäni se salamannopeasti reagoivaksi paimenkoiraksi kulkee todella hyvin. Mutta silti haluaisin asua kilometrien etäisyydellä kaikista ihmisistä ja myös käärmeistä niin olisi oma rauha ja koirat voisivat olla aina irti kuten mökillä jossa tontin rajat tiedetään ja vain ohikulkijat haukutaan elleivät ole tutttuja.
Hyviä hiirenkorvia kaikille! Eli kesää pukkaa lopultakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)