sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Silmä-ja läskiprojekti

Ei silmät nyt sitten olleetkaan pysyvästi parantuneet, tiesimmehän sen lääkityksen olevan lopunikäinen, mutta odotimme sen vaikuttavan kuitenkin siten että koiran elämä olisi kohtuukivaa.

Milla on kotona niin huippupersoona, nykyään samme hänestä kaveria melkein mihin vaan. On tosi näppärä ymmärtämään puhetta ja reagoi siihen vaikka ei hälle suoraan puhutakaan vaan nappaa sanan sieltä toisen täältä.
Myös kiihtymyksen aiheet tunnetaan jo niin että päästään ennakoimaan aika hyvin tilanteita.Eli olemme oppineet tuntemaan toisemme ! Haloo Millahan täyttää seuraavaksi kolme vuotta ja ja on aina sata lasissa joka jutussa, helppo se on räyhätä suu vaahdossa autosta koska on turvassa kuitenkin. Eli oikea jänishousu mutta ei kykene myöntämään asiaa.

Toisiin koiriinkin tottuu kun rauhassa ajan kanssa ja toistoja suorittaen tutustutaan. Tarkkana saa olla koko ajan. Periksi ei voi antaa ja vaan maata rauhassa vaan koko ajan pitää sanoa oma mielipiteensä asioista ja omsita ihmisistä pitää olla tarkkana. Mutta Milla hyväksyy äkkiseltään vain jo ennestään tutut, vieräille ei sanota muuta kuin räyh! Luulen että emon ja kasvatajan koirat voisivat tulla jostain alitajunnasta, ettei niille käytäisi räyhäämään. Kokeiltu ei olla.

Sitten kun on oikeastaan vain yksi juttu mistä Femma innostuu K I S S A T niin innostus rekisteröityy heti Millalle ja pää pyörii etsien innostuksen lähdettä, mutta sata lasissa taas mukana, vaikka ei näkyisi tai kuulusi mutta kun kaverikin niin kyllä minäkin.

Onneksi Femmalla nuo kiihtymyksen aiheet ovat vain kissat. Myyränpesiä, toki etsitään innolla, mutta niitä myyränpoikasia voisi vartioida ja hoitaa, niitä ei malttaisi jättää sinne. Jos vaikka joku kissapeto iskee!

On meillä kaksi erilaista koiraa, joista toinen on ihana jokapaikassa ja toinen vain kotona. Ja läskiprojekti, jota emme ehkä pysty voittamaan, Femmalle kun kertyy kiloja vaikka ruokaa ei paljon saakaan. Liikuntaakin kyllä, mutta eihän tuota rauhallisuuden perikuvaa juoksemaan saa muuta kuin pallon perässä ja sitäkin vain pienen osamäärän. Lihavat on lepposia pitää paikkansa, eikä meillä ennen ole ollut ylipainosita koiraa, se hieman harmittaa, ettemme oikein pysty vaikuttamaan asiaan kun vähempää ei kehtaa ruokaa antaa, kun nytkin tuntuu elävän säästöliekillä, seuraavalla eläinlääkärireissulla on lienee pakko ottaa kilpirauhaskokeet.