Kreikan matka ja silmälääkäri

Ajelimme männä viikolla Kreikassa mantereella autolla ja satuimme näkemään kolme paimenkoiraa työssään. Ensimmäinen loikoili tien syrjässä lähes kuolleen näköisenä, sen takana oli lauma lampaita siis laitumella (ei aitauksessa) ja ajoimme ohi noin kuuttakymppiä max. niin silmänräpäyksessä kun automme oli ohittamassa näitä olentoja, koira syöksyi kohti autoa ja jo ehdimme pelästyä, että se satuttaa itsensä. No mitään ei käynyt, mutta se puolusti omiaan.

Noin kymmenen  kilometrin päässä paimen vei vuohiaan joita oli paljon, ainakin sata, yli autotien, paimenella oli sauva ja lauman toisella puolella vastakkaisesta suunnasta tulevan liikenteen puolella oli kaksi maremmano tyyppistä koiraa, jotka pitivät vahtia ettei autoja tai muita härpäkkeitä uhkaa tulla liian lähelle sieltä puolelta. Me odotimem paimenen puolella ja kun lauma oli mennyt tieltä Maremmanot jäivät vahtimaan, että etenemme tarpeeksi hitaasti. (Meidät ohitti joku autoilija jonka kimppuun koirat jo yrittivät hyökätä.) Kun etenimme kävelyvauhtia ne tarkastelivat meitä hyvin tarkkaan paikoiltaan, mutta antoivat meidän mennä. Istuimme siis autossa. Silloin aukeisvat silmäni oman koirani suhteen.
Milla on paimenkoira ja käyttäytyy kuin paimen, vaikka sillä ei ole työtä eikä virkaa. Ja minua kaduttaa sillä olisihan lammaskoira ansainnut kodin missä sillä on työtä ja virkaa hoidettavana, eli Milla käyttäytyy terävästi kuten paimenen kuuluukin, hurjaa vauhtia ohi kulkevat värkit ja vempaimet harmittavat paimenta ja niin kuuluukin. Se on jo koiran perimässä.
Tosin Milla ei pärjäisi silmiensä vuoksi pelloilla kun tippoja pitää ainakin sen viisi kertaa päivässsä tiputtaa silmiin. Josta aasinsillan kautta pääsemmekin asiaan. Eli kävimme tarkastauksessa ja eläinlääkäri tarkasti taas tosi tarkkaan silmät ja katsoi ettei haavaumia ole tullut. Myös kyyneleritys tarkastettiin ja todettiin, että diagnoosi on oikea ja lääke oli alkanut auttaa. eli kyyneleritystä oli jo jonkun verran. Ehkä 7 paikkeilla, mutta se lohduttaa jo kovasti kun viimeksi sitä ei ollut lainkaan.  Toivoa pidetään yllä, vaikka tiedämme, että lääkitys on lopun ikäinen, mutta koira ei kärsi enää niin paljon ja kuivasilmäisyyden kivut ovat jo liventyneet. Myöskään näkö ei kokonaan ole uhattuna. vaikka rasvasolukertymät silmissä onkin, niiden kohdalle syntyy helposti haavaumia, siksi ne tarakstetaan aika-ajoin.

Myös lomaviikko hoitolassa sujui mukavsti ja koirat saapuivat pölyisinä ja iloisina kotiin. Nyt on ensimmäinen jo pesty ja toinen odottaa vuoroaan huomenna. Sitten kun sää sallii on punkkilääkkeen vuoro, sillä koira ei saisi kastua ainakaan vuorokauteen lääkkeen laiton jälkeen. Ja tänä vuonna punkkilääkkelle on  todella tarvetta, sillä lääkeestä huolimatta olen poiminut yhteensä 7 punkkia koiristani tänä keväänä.

Koirien kuivasilmäsyys cKCS keratokonjunktivitis sicca

Koiramme on oireillut silmistään jo pitkään, melkein koko talven, ensiksi huomasimme tuulisten päivien jälkeen silmät rähmäisksi. Laitoimme lääkkeettömiä kostutus tippoja ja puhdistimme silmiä sitä varten valmistetulla liuoksella.

Välillä silmät olivat ok. Mutta helmikuussa aloin epäillä tulehdusta, johon lääke eläinlääkäriltä (joka siis tosi tarkkaan tutki ettei ole haavoja tai muutakaaan mikä aiheuttaa sidekalvon tulehduksen, olettaen sen olleen vaan bakteerin aiheuttama) ja sitä tunnollisesti tiputtelimme . Se ei kuitenkaan auttanut juurikaan, kun kuuri loppui tilanne vain paheni ja uusi kuuri, mutta melko pian huomasimme, ettei se auta. Lopetimme sen muutamaan päivään. Ja kostutimme silmiä silloin tällöin.
Matkustimme mökille, koiran silmät olivat tosi rähmäiset ja menimme ihan aikaa varaamatta paikalliselle eläinlääkärille, joka sitten mittasi koiran kyynel erityksen joka oli alle kaikkien normiarvojen oikein reilusti. Saimme lähetteen erikoistuneelle eläinsilmälääkärille. Mutta minä ajattelin koittaa kostuttaa ja lisätä koiran ruokavalioon e-epaa ja tyrni omega7, sekä kalaöljyä. Mutta kun sitten menimme sinne silmiin erikoistuneelle lääkärille kyynel eritys oli pyöreä 0. Aiempi eläinlääkäri oli jo puhunut ciklosporiini tipoista, muttei uskaltanut itse  aloittaa niitä. No nyt ne aloitettiin ja lisäksi antibiootti ja kostutustipat. Nyt koiran silmät ovat lähestulkoon rähmättömät.

Koiralla on samentuma molemmissa silmissä, joka kertoo että diagmoosi on oikea. Nyt vaan katsotaan auttaako lääke, joka on kallista ja vaatii omistajalta huolellisuutta ja sitoumusta hoitaa koiraa monta kertaa päivässsä.

Millalla on myös silmät kipeät ja se kiittää tipoista nuolemalla kättä vaikkakin vastustelee ensin niiden laittoa, koska kuivat silmät sattuvat ja kun tipat alkavat vaikuttaa sekin sattuu ensin.
On kauheaa katsella koiraa joka pitää silmiään kiinni ja aristelee valoa. Nyt se juoksentelee pallon perässä päivänvalolla ja riehuu entiseen malliin. Hämäräsokea se melkein olikin jo jonkin aikaa. Nyt se on tottunut siihenkin ettei näe pimeässä. Millahan on vasta 2,5 vuotta.

Pahalta tuntuu kun nyt ollaan saatu tietää,että osa sen käytöksen terävyydestä saattaa johtua juurikin siitä että silmät ovat kipeät ja sen näkö saattaa olla vääristynyt. Jos pinna palaa koiralta ei aina syy ole siinä, ettei sitä ole kasvatettu tai että se on muuten häiriintynyt, vaan se saattaa olla hyvinkin kipeä. Vaikka muilla saman rodun sisällä ei olisi mitään vikaa silmissä se ei merkitse sitä ettei kukaan kyseiseen rotuun kuuluva voi sairastua. Kertahan se on ensimmäinenkin.
Ihmisten sairaudet ovat yleistyneet eläimillä, lieneekö syy saastuminen vai liian puhtaat olot ja puhdas ravinto. Kuka tietää, en ainakaan min,ä kun eivät eläinlääkäritkään tiedä miksi autoimmuunireaktiot ja allergiat ovat lisääntyneet niin ihmisillä kuin eläimilläkin.

Aika surullista, mutta katsomme kuinka Milla pärjää taudin kanssa ja elämme sen mukaan, koira ei kuitenkaan saa kärsiä liikaa siitä on ihmisten osattava pitää kiinni. Koira ei osaa sanoa, että nyt sattuu liikaa.