Eilen tuli täyteen kolme vuotta

Tässä iässä koiran pitäisi olla valmis ja aikuinen,

Koirani on vahtikoira sanan täydessä merkityksessä.
Koirani on älykäs!
Koirani on hyvin omistautunut perheelleen.
Koirani olisi mielellään pomo!
Koirani tietää kuka on lapseni, vaikka kaikki ovat aikuisia, heille on varattu erityisen paikka sydämessä.
Koirani ei pidä vieraista koirista, suhtautuu myös varauksella vieraisiin ihmisiin ja erottaa kuka on tuttu ja kuka vieras.
Koirani on oppinut leikkimään ja ymmärtää huumoria.
Koirani rakastaa eniten perheen ainoata miespuolista jäsentä aivan yksinomaisella antaumuksella.
En voi luovuttaa koiran ulkoiluja kenelle tahansa. Vaaditaan erityiskäsittelytaitoa.
Koirani karva on työläs.
Koirani pitää tekemisestä yli kaiken.
Koirallani on silmäsairaus, joka ei koskaan parane.
Koirani on silti rakas.
Ihminen saa elämänsä koiran yleensä kerran elämässä ja tämä ei ole se, mutta vaativana persoonana se saa huomioni. Erityistä rakkautta se osaa vaatia ja vaatii sitä yleensä isännältä. Siihen käytetään käpäliä.
Koirani ei luovuta helpolla, vaan on sinnikäs.Ja rakastaa salattia olkoon siinä mitä vihanneksia tahansa.
Jos asuisin maalla ja minulla olisi aidattu piha en tarvitsisi hälytysjärjestelmää. En tarvitse sitä kaupungissakaan ovikellokin on aika turha kapine.
Mieheni on hukannut kaksi sitruunapantaa, joista olen katkera, sillä herkälle koiralle se toimi omanatuntona.
Kun sitruunapanta oli tallella meillä oli hiljaista, sillä pelkkä sen kaulaan laittaminen teki koirasta hyvin varovaisen ääntelijän, se toki osasi sanoa hyvin hiljaa hau, siten ettei panta eikä naapurit reagoineet.


Eli kolme melko vaativaa vuotta on mennyt, mutta olen silti tyytyväinen että tähän on päästy. Silmäsairaus haittaa koiran elämää ellei silmiä hoida kolme kertaa päivässä, ne muurautuvat umpeen. Mutta koska hoidamme häntä huolella, sairaus pysyy kohtuullisesti aisoissa.

Pikku yksityiskohta , joka kuvaa mielestäni säntillisen koiran luonnetta. Kun minä tulen kotiin haluaa Milla suuhunsa jotakin mikä minulla on ollut mukana, useimmiten sellainen avainpussukka, missä on kodin ja auton avaimet noin kirjekuoren kokoinen ja sitten hän kulkee se suussaan ylpeänä, ellei pussukkaa ole, hanskat kelpaavat myös jos ovat nahkaa. Ja silloin se toimii sordinona ja tervetulotoivotus kuulostaaa tältä : muuhauuöööömhöömmööm...haummmmmuuhaummmöööh ja häntä heiluttaa koiraa, sekä pieksee uutta isoa zamioculkasta, joka viheertää eteisen ja olohuoneen välimaastossa.
Tällainen tyytväinen kolmivuotis viesti.

Silmä-ja läskiprojekti

Ei silmät nyt sitten olleetkaan pysyvästi parantuneet, tiesimmehän sen lääkityksen olevan lopunikäinen, mutta odotimme sen vaikuttavan kuitenkin siten että koiran elämä olisi kohtuukivaa.

Milla on kotona niin huippupersoona, nykyään samme hänestä kaveria melkein mihin vaan. On tosi näppärä ymmärtämään puhetta ja reagoi siihen vaikka ei hälle suoraan puhutakaan vaan nappaa sanan sieltä toisen täältä.
Myös kiihtymyksen aiheet tunnetaan jo niin että päästään ennakoimaan aika hyvin tilanteita.Eli olemme oppineet tuntemaan toisemme ! Haloo Millahan täyttää seuraavaksi kolme vuotta ja ja on aina sata lasissa joka jutussa, helppo se on räyhätä suu vaahdossa autosta koska on turvassa kuitenkin. Eli oikea jänishousu mutta ei kykene myöntämään asiaa.

Toisiin koiriinkin tottuu kun rauhassa ajan kanssa ja toistoja suorittaen tutustutaan. Tarkkana saa olla koko ajan. Periksi ei voi antaa ja vaan maata rauhassa vaan koko ajan pitää sanoa oma mielipiteensä asioista ja omsita ihmisistä pitää olla tarkkana. Mutta Milla hyväksyy äkkiseltään vain jo ennestään tutut, vieräille ei sanota muuta kuin räyh! Luulen että emon ja kasvatajan koirat voisivat tulla jostain alitajunnasta, ettei niille käytäisi räyhäämään. Kokeiltu ei olla.

Sitten kun on oikeastaan vain yksi juttu mistä Femma innostuu K I S S A T niin innostus rekisteröityy heti Millalle ja pää pyörii etsien innostuksen lähdettä, mutta sata lasissa taas mukana, vaikka ei näkyisi tai kuulusi mutta kun kaverikin niin kyllä minäkin.

Onneksi Femmalla nuo kiihtymyksen aiheet ovat vain kissat. Myyränpesiä, toki etsitään innolla, mutta niitä myyränpoikasia voisi vartioida ja hoitaa, niitä ei malttaisi jättää sinne. Jos vaikka joku kissapeto iskee!

On meillä kaksi erilaista koiraa, joista toinen on ihana jokapaikassa ja toinen vain kotona. Ja läskiprojekti, jota emme ehkä pysty voittamaan, Femmalle kun kertyy kiloja vaikka ruokaa ei paljon saakaan. Liikuntaakin kyllä, mutta eihän tuota rauhallisuuden perikuvaa juoksemaan saa muuta kuin pallon perässä ja sitäkin vain pienen osamäärän. Lihavat on lepposia pitää paikkansa, eikä meillä ennen ole ollut ylipainosita koiraa, se hieman harmittaa, ettemme oikein pysty vaikuttamaan asiaan kun vähempää ei kehtaa ruokaa antaa, kun nytkin tuntuu elävän säästöliekillä, seuraavalla eläinlääkärireissulla on lienee pakko ottaa kilpirauhaskokeet.

Kreikan matka ja silmälääkäri

Ajelimme männä viikolla Kreikassa mantereella autolla ja satuimme näkemään kolme paimenkoiraa työssään. Ensimmäinen loikoili tien syrjässä lähes kuolleen näköisenä, sen takana oli lauma lampaita siis laitumella (ei aitauksessa) ja ajoimme ohi noin kuuttakymppiä max. niin silmänräpäyksessä kun automme oli ohittamassa näitä olentoja, koira syöksyi kohti autoa ja jo ehdimme pelästyä, että se satuttaa itsensä. No mitään ei käynyt, mutta se puolusti omiaan.

Noin kymmenen  kilometrin päässä paimen vei vuohiaan joita oli paljon, ainakin sata, yli autotien, paimenella oli sauva ja lauman toisella puolella vastakkaisesta suunnasta tulevan liikenteen puolella oli kaksi maremmano tyyppistä koiraa, jotka pitivät vahtia ettei autoja tai muita härpäkkeitä uhkaa tulla liian lähelle sieltä puolelta. Me odotimem paimenen puolella ja kun lauma oli mennyt tieltä Maremmanot jäivät vahtimaan, että etenemme tarpeeksi hitaasti. (Meidät ohitti joku autoilija jonka kimppuun koirat jo yrittivät hyökätä.) Kun etenimme kävelyvauhtia ne tarkastelivat meitä hyvin tarkkaan paikoiltaan, mutta antoivat meidän mennä. Istuimme siis autossa. Silloin aukeisvat silmäni oman koirani suhteen.
Milla on paimenkoira ja käyttäytyy kuin paimen, vaikka sillä ei ole työtä eikä virkaa. Ja minua kaduttaa sillä olisihan lammaskoira ansainnut kodin missä sillä on työtä ja virkaa hoidettavana, eli Milla käyttäytyy terävästi kuten paimenen kuuluukin, hurjaa vauhtia ohi kulkevat värkit ja vempaimet harmittavat paimenta ja niin kuuluukin. Se on jo koiran perimässä.
Tosin Milla ei pärjäisi silmiensä vuoksi pelloilla kun tippoja pitää ainakin sen viisi kertaa päivässsä tiputtaa silmiin. Josta aasinsillan kautta pääsemmekin asiaan. Eli kävimme tarkastauksessa ja eläinlääkäri tarkasti taas tosi tarkkaan silmät ja katsoi ettei haavaumia ole tullut. Myös kyyneleritys tarkastettiin ja todettiin, että diagnoosi on oikea ja lääke oli alkanut auttaa. eli kyyneleritystä oli jo jonkun verran. Ehkä 7 paikkeilla, mutta se lohduttaa jo kovasti kun viimeksi sitä ei ollut lainkaan.  Toivoa pidetään yllä, vaikka tiedämme, että lääkitys on lopun ikäinen, mutta koira ei kärsi enää niin paljon ja kuivasilmäisyyden kivut ovat jo liventyneet. Myöskään näkö ei kokonaan ole uhattuna. vaikka rasvasolukertymät silmissä onkin, niiden kohdalle syntyy helposti haavaumia, siksi ne tarakstetaan aika-ajoin.

Myös lomaviikko hoitolassa sujui mukavsti ja koirat saapuivat pölyisinä ja iloisina kotiin. Nyt on ensimmäinen jo pesty ja toinen odottaa vuoroaan huomenna. Sitten kun sää sallii on punkkilääkkeen vuoro, sillä koira ei saisi kastua ainakaan vuorokauteen lääkkeen laiton jälkeen. Ja tänä vuonna punkkilääkkelle on  todella tarvetta, sillä lääkeestä huolimatta olen poiminut yhteensä 7 punkkia koiristani tänä keväänä.

Koirien kuivasilmäsyys cKCS keratokonjunktivitis sicca

Koiramme on oireillut silmistään jo pitkään, melkein koko talven, ensiksi huomasimme tuulisten päivien jälkeen silmät rähmäisksi. Laitoimme lääkkeettömiä kostutus tippoja ja puhdistimme silmiä sitä varten valmistetulla liuoksella.

Välillä silmät olivat ok. Mutta helmikuussa aloin epäillä tulehdusta, johon lääke eläinlääkäriltä (joka siis tosi tarkkaan tutki ettei ole haavoja tai muutakaaan mikä aiheuttaa sidekalvon tulehduksen, olettaen sen olleen vaan bakteerin aiheuttama) ja sitä tunnollisesti tiputtelimme . Se ei kuitenkaan auttanut juurikaan, kun kuuri loppui tilanne vain paheni ja uusi kuuri, mutta melko pian huomasimme, ettei se auta. Lopetimme sen muutamaan päivään. Ja kostutimme silmiä silloin tällöin.
Matkustimme mökille, koiran silmät olivat tosi rähmäiset ja menimme ihan aikaa varaamatta paikalliselle eläinlääkärille, joka sitten mittasi koiran kyynel erityksen joka oli alle kaikkien normiarvojen oikein reilusti. Saimme lähetteen erikoistuneelle eläinsilmälääkärille. Mutta minä ajattelin koittaa kostuttaa ja lisätä koiran ruokavalioon e-epaa ja tyrni omega7, sekä kalaöljyä. Mutta kun sitten menimme sinne silmiin erikoistuneelle lääkärille kyynel eritys oli pyöreä 0. Aiempi eläinlääkäri oli jo puhunut ciklosporiini tipoista, muttei uskaltanut itse  aloittaa niitä. No nyt ne aloitettiin ja lisäksi antibiootti ja kostutustipat. Nyt koiran silmät ovat lähestulkoon rähmättömät.

Koiralla on samentuma molemmissa silmissä, joka kertoo että diagmoosi on oikea. Nyt vaan katsotaan auttaako lääke, joka on kallista ja vaatii omistajalta huolellisuutta ja sitoumusta hoitaa koiraa monta kertaa päivässsä.

Millalla on myös silmät kipeät ja se kiittää tipoista nuolemalla kättä vaikkakin vastustelee ensin niiden laittoa, koska kuivat silmät sattuvat ja kun tipat alkavat vaikuttaa sekin sattuu ensin.
On kauheaa katsella koiraa joka pitää silmiään kiinni ja aristelee valoa. Nyt se juoksentelee pallon perässä päivänvalolla ja riehuu entiseen malliin. Hämäräsokea se melkein olikin jo jonkin aikaa. Nyt se on tottunut siihenkin ettei näe pimeässä. Millahan on vasta 2,5 vuotta.

Pahalta tuntuu kun nyt ollaan saatu tietää,että osa sen käytöksen terävyydestä saattaa johtua juurikin siitä että silmät ovat kipeät ja sen näkö saattaa olla vääristynyt. Jos pinna palaa koiralta ei aina syy ole siinä, ettei sitä ole kasvatettu tai että se on muuten häiriintynyt, vaan se saattaa olla hyvinkin kipeä. Vaikka muilla saman rodun sisällä ei olisi mitään vikaa silmissä se ei merkitse sitä ettei kukaan kyseiseen rotuun kuuluva voi sairastua. Kertahan se on ensimmäinenkin.
Ihmisten sairaudet ovat yleistyneet eläimillä, lieneekö syy saastuminen vai liian puhtaat olot ja puhdas ravinto. Kuka tietää, en ainakaan min,ä kun eivät eläinlääkäritkään tiedä miksi autoimmuunireaktiot ja allergiat ovat lisääntyneet niin ihmisillä kuin eläimilläkin.

Aika surullista, mutta katsomme kuinka Milla pärjää taudin kanssa ja elämme sen mukaan, koira ei kuitenkaan saa kärsiä liikaa siitä on ihmisten osattava pitää kiinni. Koira ei osaa sanoa, että nyt sattuu liikaa.

Silmäongelmia ja onegelmasilmiä

Kuvassa joka on otettu Millan kaksivuotispäivän aikoihin on karvat nostettu hetkeksi silmiltä, jotta koirasta näkee missä päässä on pää.Muutoin Millan silmiä ei juuri kukaan näe, kun otsatukka on aina edessä, mutta velvollisuudentuntoisena omistajana, tulee tarkastelluksi koiran kaikki paikat kertaalleen päivässä. 

Olen huomannut kuivaa kokkaretta Millan silmässä jo kome kuukautta, sittemmin se muuttui vihertäväksi venyväksi, ei kun lääkäriin ja sidekalvon tulehdus ei haavaumia tai muutakaan vaarallista ja antibioottitipat kehiin. Pahenee vaan. Uudestaan lääkärille ja sitten kortisoni tippa + antibioottitippa. Ei kun pahenee. Saldo koiralla kipeähköt silmät, ei näe rappukäytävässä ellei pane valoa, rähmää pestään keitetyllä vedellä ja manataan eläinlääkäreiden palkkiota, sekä hiljaa mietitään mikä se oikein on vikana. Onko kenties kyse allergiasta vai mistä, allergia kun menee arpomiseksi.

Kun oltiin Keuruulla MÖKILLÄ ja koiran silmät taas kurjassa kunnossa ajattelimme yrittää kokonaan vieraalle lääkärille näyttää silmiä. Saimme ylimääräisen ajan. Nyt mitattiin koiran kyynelnesteen eritys. Tulos oli nähtävissä minuutin kuluttua eli 60 sekuntia ja koiran silmien kyyneleritys olematon. Kuivat silmät!!!!

Syitä voi olla autoimmuunitaudista aina minne asti liekään.

Aloin korjata tilannetta heti kostutustipoilla entisen kahden-kolmen kerran sijasta niin usein kun ennätän tiputtaa. Lääkäri sanoi ettei niitä liikaa pysty kostuttamaan. Ja ravinnon mukana öljyä, e-epaa ja tulevaisuudessa lisään vielä kaksinkertaisen tyrniöljyn eli omega7. Sillä on kuulemma saatu tuloksia ihmisten kuivasilmäisyyteen. 

Ai mitenkö päädyin moiseen? Eläinlääkärin mukaan sillä mitä syö ei ole tekemsitä kuiven silmien kanssa. Mutta luulen sen toimivan kutakuinkin samoin kuin ihmisellä. Itselläni oli aimmin hyvin kuivat silmät, silmälääkärin määräyksen mukaan niitä hoitelin. Mutta kun muutin ruokavalion ja aloitin e-epan sama tyyppi kertoi että jotenkin kummassa kuivasilmäisyys on parantunut. 

Kuulin tässä noin kaksi vuotta sitten radiosta ohjelman, jossa haastateltiin silmälääkäriä ja hän sanoi näkevänsä silmien kunnosta miten ihminen syö rasvoja!!!!

No saimmehan kehotuksen myös mennä silmäspecialistille koirankin kanssa. Sen varmaan teemme, mutta emme ihan heti. Ensin yritetään hoitaa luomusti ja kostuttaa. Ja parin viikon päästä sitten katsotaan sitä specialistia.

Monenlaista ääntä.

Meidän Millan äänirepetuaari on hyvin laaja. Meillä on myös sitruunapanta, joka on kuin omatunto.

Kun koira tietää, että hänellä on panta ääntely on lähes äänetöntä,  suihkausta ei tule, mutta tiedän, ja huomaan, että asiaa olisi. '

Ikkunassa istutaan usein ja vahditaan pihan tapahtumia, mikäli on aihetta sanoa sananen sen voima riippuu siitä onko kyseessä tuttu vai vieras, koira, ihminen, lapsi tai jokin luonnon oma villi kasvatti kuten orava tai lintu.

Myöskään muut ihmiset harvoin tietävät, että koira voi murista muutakin kuin ollessan vihainen.

Millalta löytyy kurina joka kuuluu kun tulemme kotiin vaihtoehtona voi olla myös hihkuminen, ne ovat riemun ääniä.

Kun halutaan huomiota tullaan kyynärpään viereen tai alle ja sanotaan puh, mrrr puh mrrr. Se tarkoittaa huomioi mut, leikitään tai tehdään jotain yhdessä.

Kun leikitään voi murina olla vain selostusta siitä että tämä on nyt leikkiä purrrrr.
Jos liikutan jalkaa huomamatta koiran ollessa lähellä tulee varoitus, olen tässä alä astu päälle tai töni.
Jos kuitenkin olen aikeissa siirtyä paikaltani, on viisainta varoittaa sanomalla väisty ja koira väistyy vastustelematta ilmän ääntäkään, mutta ellen varoita tulee kamala valitusvirsi.

Kun tavataan tuttuja esim. ulkona muristaan ja häntä pyörii, minä tietty kuulen että koira tervehtii ja on innoissaan, ihmislle sitten selitän, että koira tervehtii. Se voi myös murista epävarmuuttaan ja silloin kannattaa olla tarkkana, ettei koira pelästytä kohdettaan.

Sitten on todella viheinen äänivaranto kun koira ei halua esim harjausta, ja sitä on sitten montaa tasoa, pahin on se jolloin käytetään myös hampaita. Siitä ei saa välittää, koska koira luulee saavansa kaiken periksi kun vaan tarpeeksi korottaa ääntään.

Erikseen on sitten autosta huutelu, sitäkin löytyy montaa tasoa aina parista haukahduksesta  päänahan irroittaavaan raivoon saakka, kun sylki suusta lentää ja koira meinaa mennä läpi lasista.

Tässä vain osa äänirepertuaarista ja voin keroa että omantunnon ääni eli sitruunapanta on meillä käytössä autossa ja koirien jäädessä yksin kotiin. Myös Femmalta löytyy erilaisa ääniä, mutta niiden tulkinta on helpompaa, se myös osaa hillitä itsensä praemmin, koska se ei omaa espnajalaista temperamenttia. Molemmat osaavat haukkua hyvin kovalla ja kantavalla äänellä.

Sitten kun koirat leikkivät keskenään, voisi asiaan vihkiytymätön luulla noiden olevan tosissaan tappamassa toisaan sillä Femma todella rähisee kuuluvasti ja raivokkaasti, mutta se ei todellakaan tarkoita yhtään mitään.

Laku ei haukkunut koskaan, siksi nämä äänekkäät lemmikit ovat meille uutta ja vähän outoa, johon on pitänyt totutella.

Milla koko kaksivuotiaan komeudessa.

Meidän Millan uusi lempipaikka on ikkunan vieressä tuolilla, seurata mitä ulkona tapahtuu, ellei sieltä näy tai kuulu mitään voi paikan jättää, mutta jos pienikin ääni kuuluu, niin noustaan taas vahtimaan josko siellä olis jotain mielenkiintoista. Koskaan ei tiedä onko isäntä tulossa (toivoo ja tunnistaa äänistä kyllä), vai olisiko naapurin koira liikkeellä.

Torkkupeitto

Tämän peiton virkkaaminen oli hauskaa puuhaa, Milla piti erityisesti sommitteluvaiheesta, jolloin palaset oli lattialla irrallaan ja hän sai järjestellä ne oman mielensä mukaan ja sitten kiertyä kerälle palojen päälle, mutta nyt peitto on valmis eikä se ole enää koiran käytössä....toivottavasti.

Koirani eivät ole paukkuarkoja

On ihmeellistä kuinka paljon elämästä tekee vaikeaa tai helppoa se millaisia perheenjäseniä sinulla on.
No ehkä ei nyt suorastaan koko elämästä mutta arkipäivän tilanteista. Meillä oli aivan ihana Laku joka teki arkipäivistämme leppoisia ja rakkaudellisia. Ikinä ei tarvinnut jännittää koiran takia, paitsi uutena vuonna jonka koki kamalana ja sotaisana vuorokautena, koira pelkäsi, alkuvuosina ei niinkään, sitten sisällä ei ollut hätää, mutta ulos ei kahden jälkeen iltapäivällä ollut asiaa. Myöhempinä vuosina kun kuulo ja näkö jo olivat ehkä vähän heikentyneet koira tärisi ukkosessa ja uutenavuotena. Oma olo oli myös paha ja hyvin nagatiivinen kyseisiä tapahtumia kohtaan.
Nyt on koirat toiset, eivätkä ne pelkää mitään paukkuja ja sääilmiöitä.

Toinen on tilanne sitten niiden asioiden kanssa, joihin koira siis vain Milla suhtautuu negatiivisesti. Elikä toisten koirien tapaaminen ei häntä erityisemmin miellytä, enkä näe tarpellisena edes nuuskuttaa jokaista vastaantulijaa. Mutta Femma sen sijaan on sitä mieltä, että kaikkien kanssa olisi kiva moikata. Mutta Milla saattaa vähän tilanteesta riippuen mennä ohi nätisti tai sitten nostetaan niin maan perustellinen rähinä hyökkäyksineen kaikkineen. Joten se on meillä ongelmana.

Siihen koitamme siedättyä ja sitä koetamme myös työstää koiran kanssa. Sitruunapanta toimii autossa mahtavasti ei riehuntaa eikä riekkumista. Ulkona en periaatteessa hauaisi sitä pitää. Siksi kohtaamisia on vaan yritettävä opetella. Mutta kotona meillä on rakastava koira joka kyllä on ovela ja tekee omia juttujaan aina kun selän kääntää (ruoan varastaminen) eli hyvin alkuperäinen rotu joka käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseen. Ihminen on se joka päättää antaako tilaisuuden. Toivon jokaiselle lukijalleni oikein hyvää talviaikaa, joka meillä näyttäytyy vihreänä ja koleana vesisateisena vuodenaikana ainakin tänä talvena. Nyt on kuitenkin taas yksi vuosi mennyt ja toinen alkanut opetellaan kirjoittamaan 2012.