Milla on todella mukava koti-oloissa, kun olemme oppineet sen henkilökohtaisen reviirin ja mieltymykset. Ristiriita tilanteita sattui viime aikoina lähinnä autossa, reviiristään tarkka kun on ja paimentaisi kaikkea näkemäänsä.
Nyt hankimme hyvän vasteen antaneen,mutta rikkoutuneen antibarc pannan tilalle uuden. Sen idea on suihkaus tuoksutonta tai sitruunantuoksuista ainetta ja ääni suhaus ja myös epämiellyttävä yllätys sekä ehkä tuoksukin ovat joillakin toimivia toisilla täysin merkityksettömiä. Mutta Milalla se toimi jo aiemmin ja toimii nyt uudenkin pannan kanssa. Tosin se oppiii nopeasti säätelemään haukuntansa sellaiseksi todella matalaksi ja hiljaiseksi, mutta kun itsehillintä astuu mukaan mukaan myös se raivon kehittyminen on poissa.
Milla on täysin sisäistänyt, että polkupyörät ovat kohtuullisen harmittomia ja välillä niiden ohi menosta ja hyvästä käytöksestä niiden yhteydessä saattaa seurata makupala. Emme siis stressaa enää polkupyöristä. Ohitukset valoisalla sujuvat ihan hyvin kun mami muistuttaa asiasta. Mutta toisen koiran kohtaaminen on vielä täysin hukassa. Sen otamme työn alle nyt täysillä. Olemme yrittäneet vaihtelevin tuloksin, mutta päätin palata lähtöruutuun, jotta saamme pysyviä tuloksia.
Emme ole päässeet selville syystä miksi kaikki koirat eivät aiheuta samaa rekatiota ja siksi aloitamme nyt alusta.
Millan leikkauksesta on nyt aikaa ja ruokahalu on palannut ja se on suuri, lähes kaikki kelpaa syötävksi ja sitä ruokaa etsitään omatoimisesti, välillä jopa omenan kuoret viedään käsistä. En ole rajoittanut liikaa ruoan antamista 800g Yrjölän gourmet mallista puuroa uppoaa helposti vuorokaudessa, mutta koska painoa ei ole liikaa vieläkään sallin sitten myös puruluita ja makupaloja siihen päälle. Femmahan on pikkuisen pullukka ja sitä on pakko rajoittaa. Mutta se on tottunut ruokansa määrään eikä kyttää enää ja on jopa nirso sen suhteen mitä ottaa suuhunsa. Mutta Millalla on kerjäämiskausi edelleen menossa, tosin uskoisin sen päättyvän tai ainakin hieman hiipuvan.
On tässä voin käärepaperi ollut olohuoneen lattialla, voit koiran mahassa, onneksi ei ollut paljoa voita siinä. Muutaman kerran olen selkäni kääntänyt aterialleni tai jolllekin ruoka-aineelle ja kun käännyn se on hävinnyt ääntäkään päästämättä. Onneksi nyt jo olemme oppineet katsoamaan tarkemmin, ettei sen ulottuville jää mitään. Jääkaapin ovea ei ole vielä oppinut avaamaan. Toivottavasti ei opikaan.
Millan kanssa elämä tulee ilmeisesti olemaan aina suuri seikkailu ja jatkuvaa koulutusta. Sillä on todella erikoinen persoonallisuus eikä sen kanssa saisi koskaan olla kiire.Jäämme harjoittelemaan elämää edelleen. Yitän päivittää tätäkin blogia aina silloin kun asiaa ilmaantuu.
