Sterilonti on rutiinitoimenpide, joka ei tietenkään ole riskitön.
Mutta mutta miten valita oikea paikka sille, Jokaisella painaa eri syyt vaakakupissa.
Kun leikkautin enismmäisen koirani sain suosituksia eräältä eläinlääkäriltä ja päädyinkin kalliin, mutta huippuhyvän eläinklinikan asiakkaaksi, siellä ovat koirani hoituneet tähän asti. (Kalliilla rahalla ja loistotaidoilla, sekä huumorlla ja hienolla käytöksellä ja hyvällä organisaatiolla.)
Kauppakirjassa Millaa ostaessani suostuin kuvauttamaan sen lonkat ja kyynärät ja se piti tehdä määrätyllä lääkärillä. No tiesin toki, että samassa menisi molemmat toimenpiteet yhdellä käynnillä ja edullisemmin. En tietenkään luota ihan helposti kaikkiin lääkäreihin kun olen käyttänyt kymmenen vuotta samaa lääkäriä. Mutta paikka oli nyt kuitenkin toinen ja lääkäri myöskin ihan eri kuin olin luullut, nuori nainen tämän paikan omistajan tytär, jota jopa luulin hoitajaksi ensin.
Paikan tunnelma oli outo rento ja kiireetön, mutta ovesta lappoi sakkia ilman ajanvarausta ja kaikki hoidettiin ja kaikki tunnettiin nimeltä ja historialta.
Toinen merkille pantava piirre oli, että klinikalla jos sitä voi klinikaksi sanoa oli täysin sopimattomat tilat ja porukka riiteli kuin kotonaan ja meidät häädettiin kesken rauhoitsupiikin vaikutusta odotellessa toiseen tilaan. Mikä pitkitti ja sekoitti aineen vaikutusta ja jouduttiin pistämään lisää.
Sitten koira kuvattiin ja leikattiin ja lopulta alkoi kuulua huilunomainen ujellus kun koira alkoi heräillä. No en ole koskaan ollut paikalla kun omat koirani ovat herätteen saaneet. Vaan olen tullut noutamaan kun minut soitettu paikalle. No Milla oli todella sekaisin ja hoiperteli kuin neljän promillen humalassa ja tuntui heti olevan melko kipeä. Onneksi olin vaatinut mieheni viemään ja hakemaan meidät, muutoin ei olisi hommasta tullut mitään. Koira makasi matkan peittojen välissä sylissäni turvaa hakien ja päästeli mitä kummallisempia huilumaisia valittavia ääniä.
Toipuminen:
Aiemmat koirani ovat olleet seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi tehtykään, valmiita leikkimään, joten olen joutunut jarruttelemaan ja jättämään kipulääkkeen pois.
Nyt tilanne oli toinen; haava kiristi ja vaivasi koira syöksähteli kummallisesti paikasta toiseen käyttäytyi kuin päätön kana. Eikä sillä edes ollut satelliittiantennia tai muutakaan estettä vain paita. Kahden vuorokauden kuluttua leikkauksesta vein koiran uudelleen lääkäriin sen kummallisen käytöksen perusteella, koiralla ei ollut haavatulehdusta, kuumetta tai muutakaan päälle näkyvää. Lääkäri tuli siihen tulokseen, että vahvempaa särkylääkettä ja kaiken ajteltiin johtuvan leikkauksen sulkutekniikasta jolloin koko ommel tulee samalla langalla kaikkiin kerroksiin ja siellä voi tuntua kiristystä.
Koira alkoi pikkuhiljaa liikkua ulkona, ilman kuonopantaa se ei olisi onnistunut vaan koira olisi jäänyt oven eteen maate. Nytkin yritti paeta joka kuusen juurelle piiloon. Mutta lopulta kaikki alkoi mennä hyvin.
Kaksi viikkoa leikkuusta ja koira kuumeessa ja haava eritti, no eikun taas lääkäriin, myönnän koira on nuollut haavaa, olen kyllä tarkkaillut sitä, mutta nyt se sitten kuitenkin tulehtui, fucidiniä olin laittanut, mutta koira nuoli sen heti pois. Laiska hoitaja.
Antibioottikuuri ja lepoa ja pönttö päähän, kuume laski ekan antibioottipäivän jälkeen ja koira on rauhoittunut pönttönsä kanssa alkuvaikeuksien jälkeen. Tänään oltiin jo vähän pidempi lenkki ja hienosti meni. Kunpa haava lakkaisi erittämästä ja tulehdus paranisi.
Nyt kun koira tervehtyy alkaa sen kanssa koulutus jälleen täydellä teholla ja ruokintaa tätyy vieläkin seurailla seuraavat puoli vuotta ja säätää määriä, sillä sisällöltään Yrjölänpuuro versioni on täysipainoista, mutta koira on noin kilon alipainoinen ja haluan sen saavan hiukan massaa, mutta kun hormonit eivät vaadi osaansa ruoan määrää pitäisi periaatteessa vähentää, mutta olen päätynyt kuitenkin kontrolloimaan painoa ja seuraamaan alkaako vaaka värähdellä.
