Tässä ollaan nautittu muutamista hellepäivistä. Ei kauhean paha sinänsä, että joskus on lämmintäkin. Tässä aikalähellä kulkee joenuoma, josta juomavetemmekin otetaan. Tosin keväisin ja suurten sateiden aikaan se tuoksahtelee suihkussa ja juomavetenäkin varsin kaamealle. Koirille kuitenkin olisi helpotuksen paikka päästä vähän uimaan.
Olen nähnytkin, kuinka eräs rouva oikein autolla tuo koiransa siihen uimaan.
No tuumasta toimeen, ei minunkaan kauan tarvinnut miettiä, sinne siis mekin. Vähän ärsytti kun siellä oli joku työmies kuorma-autoineen ja pumppauslaiteineen. Mutta minä reippaana tyttönä kysyin haittaako jos me tullaan. Ei kuulemma haittaa. No siinä usutin koiria veteen, kunnes toinen jo olikin siellä ja äkkäsin sen olevan aivan liian syvän paikan ja ylösnousua varten jyrkän ja liukkaan kallion. Liian myöhään tietenkin. No autoin ensimmäisen pannasta ylös. Huomaamattani myös isompi koira olikin saman tien vedessä ja tiesin ennlta jo ettei ole kovin reipas uimari tämä isompi haukku ja vieläpä pelkää liukkaita pintoja ja siinä sitten koira silmät paniikin täyttäminä raapii kynsillään kalliota ja minä vetämään pannasta, mutta mihin sellainen iso koira nyt raskaan vettyneen turkin kanssa nousisi, tasa-painoni petti ja hups olinkin auttamassa koiraa pyllystä rannalle, mutta siellä vedessä olinkin minä ihan kaulaa myöten ja jalatkaan eivät ottaneet pohjaan, osaan toki uida, ja löytyyhän sieltä jokin, helpompikin paikka tulla pois. Mutta siinä hädissäni en vielä ehtinyt ajatella kun mies ojensi kätensä nousin liukkalle kalliolle,onneksi olikin kaupungin vahva työmies ja olenkin hänelle todella kiitollienen avustaan. Olin todellakin varmaan aika läpinäkyvä litimärässä ohuessa hellemekossani. Onneksi matkassa oli mukana koirantarvike taskuvyö, joka ehkä vähän hälvytti kriittisimmät paikat. Sitten muistin, että kännykkäkin on siellä taskussa, siitä akku pois ja kuumalle kalliolle osat ja kaivamaan taskuja löytyiskö puhdasta ja kuivaa muovipussia johon puhelimen osineen laitan ja onneksi tapanani on tehdä pusseista pieniä tiiviitä kolmioita, joka olikin säilynyt kuivana. Puhelin päiväksi ikkunalaudalle ja tällä hetkellä toimii vielä.
No tästä episodista selvittyäni halusin viedä koirat tänään mereen uimaan loivalle ja lailliselle koira uimarannalle. Ja siellä todella Milla osoitti olevansa oikea vesipeto, se sukelteli kuin hylje, ja tukka silmillä etsi palloaan, veteen syöksy ei ollut kaino, eikä varovainen vaan suorastaan rämäpäisellä vauhdilla veteen pompittiin eikä haitannut vaikka maata ei löytynyt jalkojen alle. Tämä koira ei vettä pelkää, mutta aikaa vedessä oli pakko rajoittaa, veden kylmyyden ja aikaisempien virtsatie-infektioiden perusteella. Viime kesänähän Milla sairastui uinnin jälkeen. Eikä sellainen tauti oikein innosta on se sen verran tuskallinen koiralle, joten uimme hetken ja sitten kuivateltiin ja juostiin ja mentiin kuumaan autoon. Lopuksi makoilua auringossa/varjossa ja sitten kotipihalla pesu lämpimällä vedellä ja shampoolla. Koirat ei haisekaan pahalle vaan ovat ihanan puhtaita.
