Laku koirani, joka kuoli juuri ennen tämän blogin aloittamista ja jonka kuvia siellä alkupäässä löytyy.
Hän oli kaunis kuparinvärinen sileäkarvainen koira. Kun hän kosketti meitä se oli aina herkkä ja pehmeä, hänessä ei ollut mitään kovaa. Nyt ikäväni pääsi todella valloilleen.
Hankimme melko pian uuden koiran aivan erilaisen ulkonäöltään, luonteeltaan, kaikilta puolilta hyvin erilaisen koiran.
Tänään istuin tässä konella ja Femma jossa ei ole ulkonäollisesti mitään samaa, mutta luonteeltaan paljonkin samaa kuin Lakussa,pyyhkäisi jalkaani ja kumarruin katsomaan mikä se oli, sillä se tuntui aivan sileältä pehmeältä Lakun kosketukselta.Opettihan Laku Femmaa ja tavallaan kasvatti häntä kolmen ja puolen vuoden ajan. Sellaista tyyneyttä ja rauhallisuutta, tiettyä arvokkauutta, mutta hurjan hyvää huumoria. Hän oli sellainen meidän oloisemme koira.
En tarkoita, että vihaisin Millaa tai hyljeksisin tai olisin pitämättä hänestä. Tiedän, että hän on vielä keksenkasvunen ja en ole saanut häntä koulutettua tarpeeksi.
Mutta en voi mitään sille, että Millassa on monia sellaisia luonteenpiirteitä, joista en yhtään pidä. Itseasiassa niistä ei olisi mitään haittaa jos asuisimme maalla korvessa kaukana muista ja meillä olisi oma tontti. Uskon, että se olisi juuri minulle tarkoitettu koira. Mutta minä olen tehnyt suuren virheen tuomalla paimenkoiran kaupunkiin ahtaisiin oloihin, sikäli, että koira- ja ihmistiheys on täällä aivan liian suuri noin herkälle ja terävästi reagoivalle koiralle.
Sillä minulla menee koiran kanssa hyvin, kotona se on ihana vaatimaton ja helposti itsekseenkin viihtyvä karvakasa, jota saa mukaan touhuihin silloin kun se hänelle sopii ja minulla on jotain mielenkiintoista hänelle.Milla ja Femma viihtyvät hyvin yhdessä ja leikkivät todella paljon. Mutta hän on itsenäinen ja omiensa kanssa hyvin toimeentuleva. Muut koirat ja vieraat omituiset ihmiset ovat vaan liikaa meille. Aarrggh haluaisin mökille ! Siellä koiran kuuluisikin ilmoittaa jos joku ihminen ilmestyisi sinne tai mikä tahansa otus.
Eli Lakua on suunnaton ikävä. Ja olen tehnyt virheen rodunvalinnassa näissä olosuhteissa. Koska minä nyt vaan en satu asumaan jossakin maaseudulla korvessa kaukana kaikesta, siellä missä todella haluaisin asua.
torstai 17. maaliskuuta 2011
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Luulin olevani hyväkin koirankouluttaja kunnes Milla muutti meille..
Olenkin monesti ihmetellyt miten noi edelliset koirat oli niin fiksuja, joku älypää vastasi,että on siinä sinullakin osuutta. Ja minä hullu uskoin.
Milla on osoittanuit meikäläisen taidot hyvin heikoiksi. Ensinnäkin koira ei sisällä kutsuttaessa tule koskaan luokse vaan kyyristelee ihan selvä puhekupla pään päällä: "mitä tuo eukko aikoo mulle nyt tehdä,jotain sillä on selvästi mielessä". Muut koirani ovat juosseet suinpäin luokseni jo puolesta sanasta.
Kaikessa pitää kokeilla voisko itse tehdä tuon tai tuon jotenkin toisin kuin emäntä yrittää opettaa, no fiksuvekotinhan Milla on sen nyt tietää, erittäin monitaitoinen, mutta ei kovin paljon miellyttämisenhalua. Kumma eukko ei osaa motivoida koiraansa.
Ja sitten emäntä koittaa hyvällä ja pahalla ja erilaisilla konsteilla estää kakansyöntiä, joka on hengenpitimiksi aivan välttämätöntä. Ukkokin jo alkaa kypsyä kyseiseen tapaan. Kuten olen jo täällä kertonut kaikki keinot on koitettu; erilaisista öljyistä raakaan naudanmahaan ja banaaniin asti mutta ei auta, kieltokin vain silloin kun on talutusremmissä.
Milla on todella hidas oppimaan jotain mistä se ei koe saavansa tarpeeksi palkkiota tai jotain, kun vaan tietäisi mitä, nyt kuitenkin se on oppinut ottamaan kopin ilmasta esimerkiksi makupalan! Ja pallon.Jee!!!! Tänään oltiin joen jäällä ja siellä oli muitakin ihmisiä ja koiria, mutta Milla oli Femman kanssa vapaana ja pallo oli emännällä mukana, eikä kumpikaan koira mennyt kenekään ihmisen luokse eikä edes koirien kun pallolla leikiminen oli niin ihanaa.
Ovikello soi ja Millaa yritettiin estää pääsemästä ovelle, niin kauhea inttäminen ja huuto kun murkkuikäistä koitetaan rajoittaa. Valtava tahtotila tollaisella pienellä sintillä. Sängynalunen on ollut Millan valtakunta vaikkakin matala vain sivuttain ryömi sinne ja sitten murisi kun joku tuli lähelle sänkyä. No ymmärsin, että sitä ei voi sallia ja nyt on paketoitu sängynalunen pyykkinarulla ettei sängyn alle pääse, aluksi ensimmäinen yö meni väitellessä siitä missä voi nyt nukkua, omakin sänky on, mutta se ei ole koskaan kelvannut, vaikka sitä on tuunattu sopivaksi. Nyt päätettiin rakentaa katosvuode, jos se tuntuisi turvallisemmalta, oikeen verhot saa eteen, jos olis kuin sängynalunen se sitten, omaa sänkyään saakin puolustaa. Mutta ei vielä ole saatu aikaiseksi vasta piirustukset on valmiina ja osa materiaaleista. Raportoin tännekin sitten miten se uusi vuode sitten kelpaa.
Äsken neiti oikein esitti kun vieras tuli ja oli korkean lapsiportin takana, niin ponnisti paikoiltaan ja hyppäsi suorin vartaloin mun syliin, kun ei suostunut olemaan keittiössä, joten aikamoinen sinnittelijä, en ihmettele jos pystyisi vuohetkin pitämään kurissa, harmi vaan kun ei meillä vieläkään ole niitä lampaita eikä vuohia.
Milla on osoittanuit meikäläisen taidot hyvin heikoiksi. Ensinnäkin koira ei sisällä kutsuttaessa tule koskaan luokse vaan kyyristelee ihan selvä puhekupla pään päällä: "mitä tuo eukko aikoo mulle nyt tehdä,jotain sillä on selvästi mielessä". Muut koirani ovat juosseet suinpäin luokseni jo puolesta sanasta.
Kaikessa pitää kokeilla voisko itse tehdä tuon tai tuon jotenkin toisin kuin emäntä yrittää opettaa, no fiksuvekotinhan Milla on sen nyt tietää, erittäin monitaitoinen, mutta ei kovin paljon miellyttämisenhalua. Kumma eukko ei osaa motivoida koiraansa.
Ja sitten emäntä koittaa hyvällä ja pahalla ja erilaisilla konsteilla estää kakansyöntiä, joka on hengenpitimiksi aivan välttämätöntä. Ukkokin jo alkaa kypsyä kyseiseen tapaan. Kuten olen jo täällä kertonut kaikki keinot on koitettu; erilaisista öljyistä raakaan naudanmahaan ja banaaniin asti mutta ei auta, kieltokin vain silloin kun on talutusremmissä.
Milla on todella hidas oppimaan jotain mistä se ei koe saavansa tarpeeksi palkkiota tai jotain, kun vaan tietäisi mitä, nyt kuitenkin se on oppinut ottamaan kopin ilmasta esimerkiksi makupalan! Ja pallon.Jee!!!! Tänään oltiin joen jäällä ja siellä oli muitakin ihmisiä ja koiria, mutta Milla oli Femman kanssa vapaana ja pallo oli emännällä mukana, eikä kumpikaan koira mennyt kenekään ihmisen luokse eikä edes koirien kun pallolla leikiminen oli niin ihanaa.
Ovikello soi ja Millaa yritettiin estää pääsemästä ovelle, niin kauhea inttäminen ja huuto kun murkkuikäistä koitetaan rajoittaa. Valtava tahtotila tollaisella pienellä sintillä. Sängynalunen on ollut Millan valtakunta vaikkakin matala vain sivuttain ryömi sinne ja sitten murisi kun joku tuli lähelle sänkyä. No ymmärsin, että sitä ei voi sallia ja nyt on paketoitu sängynalunen pyykkinarulla ettei sängyn alle pääse, aluksi ensimmäinen yö meni väitellessä siitä missä voi nyt nukkua, omakin sänky on, mutta se ei ole koskaan kelvannut, vaikka sitä on tuunattu sopivaksi. Nyt päätettiin rakentaa katosvuode, jos se tuntuisi turvallisemmalta, oikeen verhot saa eteen, jos olis kuin sängynalunen se sitten, omaa sänkyään saakin puolustaa. Mutta ei vielä ole saatu aikaiseksi vasta piirustukset on valmiina ja osa materiaaleista. Raportoin tännekin sitten miten se uusi vuode sitten kelpaa.
Äsken neiti oikein esitti kun vieras tuli ja oli korkean lapsiportin takana, niin ponnisti paikoiltaan ja hyppäsi suorin vartaloin mun syliin, kun ei suostunut olemaan keittiössä, joten aikamoinen sinnittelijä, en ihmettele jos pystyisi vuohetkin pitämään kurissa, harmi vaan kun ei meillä vieläkään ole niitä lampaita eikä vuohia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)