Voi kun nuo ihmiset ymmärtäisivät, että pienelle päälle on paljon siinä kun mennään uuteen paikkaan, jossa kaiken lisäksi on samannäköisiä koiria joka paikassa, mutta kaikki haisevat erilaiselle.
No sen kestin kyllä tänään aika esimerkillisesti en pahemmin rähissyt mitä nyt muodon vuoksi väkkäröin ja haukuin.
Mutta sitten mentiin pieneen tilaan jossa oli paljon porukkaa: ihmisiä ja nelijalkaisia.
Aloin haukkua ja sitten mut pantiin pihalle. No meni se aika isännän kanssa, mutta sitten emäntä haki ja vei neljän kavaisen otuksen luo ja en oikein tajunnut mitä mun olis pitänyt tehdä, ne lampaathan oli koko ajan läjässä no haukuin ja räjäytin pankin, jolloin mun eteen iskettiin keppi. Mutta sitten hoksasin että mun pitää juoksennella niiden ympärillä. Mutta se oli nopeasti ohi.
Pääsin toisenkin kerran mutta ne oli eri otuksia ja seistä jököttivät nurkassa eikä emäntä saanut niitä siitä mihinkään, se jo kaiveli namupaloja niille lampaille mutta ei sillä ollut lampaitten houkutuspaloja eikä se emäntä osannut tehdä niille elikoille mitään eikä mullakaan ollut oikeestaan tekemistä kun lampaat oli kasassa. Että meni vähän pipariksi koko paimennus, mutta ensi sunnuntaina pitäis ottaa uudestaan. Ehkä joskus kesällä kun on isompi laidun ja tavoite tiedossa niin voisin harkita kokeilla oikeesti tehdä jotain työtä noiden lamapiden kanssa. Olishan se kiva jos mulla olis vakituiseen tollanen työ, mutta ei emäntä luvannut meille ostaa lampaita.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
lauantai 1. tammikuuta 2011
Uusi vuosi uudet kujeet.
Viime vuonna (ihan kuin siitä olisi pitkäkin aika, ollaanhan tätä vuotta eletty jo 18 tuntia) teimme päätöksen muuttaa pienempään asuntoon. En itse melkein usko kuinka kovasti halusin pitää kiinni tästä asunnosta ja nyt olen innolla suunnittelemassa muuttoa, jolloin tila vähenee ihan tarkalleen 37 neliötä.
Ihmiset kyselee, että miten nyt mahdutte koirien kanssa pieneen asuntoon. No itseasiassa olemme asuneet siinä 3-4 vuotiaan tenavan kanssa jolla oli vermettä ja vekotinta vähän eri lailla kuin koirilla. On totta että tietokoneet ja niiden oheislaitteet ovat tulleet koteihin ja vievät oman tilansa. Tosin niitäkin saa pienempään tilaan kun ideamyssy pannaan päälle.
Koirien tilan vienti onkin sitten kokonaan toinen juttu. Molemmilla on oma sänky, jotka vievät yhdessä saman tilan kuin tytön sänky. Ja kun ulkoilutan koirat kunnolla, eivät ne sisällä niin kovasti riehu ja jos riehuvat niin eivät kyllä juokse ikinä hyoneesta toiseen. Mutta missä isäntä ja emäntä siellä myös koirat, joskus ollaan tässä 9 neliön huoneessa, istutaan molemmat tietokoneella ja koirat nuokkuvat jaloissa, eikä ole ollenkaan ahdasta.
Joskus voi vähän tinkiä niin saa jotain parempaa tilalle, uskon näin. Ulkolenkkejä olen miettinyt kovasti jo etukäteen, onhan tuleva alueemme noin 3 km kauempana kaupungin keskustasta.Yllätys kyllä, siltikin tässä keskustan asunnon läheisyydessä on minulla noin 6 km metsälenkki, jossa koirat voivat olla irti joka päivä. Tulevassa paikassa ei ole niin isoa metsää lähelläkään jossa voisin koirat irti päästää. Joten saaattaa olla, että tulevaisuudessa lenkkeilen ensin 3,5 km tänne vanhan paikan metsään missä on kavereita ja rauhaa ihmisiltä. Kytkettynä sen sijaan hyviä ulkoilupaikkoja on paljon; peltoteitä ja lenkkeilyratoja, lampaita ja lehmiäkin löytyy ihan vierestä! No olihan meillä tuolla näille koirille uudessa paikassa, silloin 20 vuotta sitten koira ja ihan hyvin pärjättiin.
Työtä olisi vielä Millan kanssa tosi paljon, kun se nykyisin hyväksyy uudet koirat ja kaikki kaverit rähisemättä juurikin tuolla meidän kivassa tapaamispaikassa, missä koirat ovat irti ja niitä voi olla kymmenenkin pyörimässä ja leikkimässä. Mutta auta armias kun remmissä tavataan kadulla niin muristaan ja ollaan niin varautuneita, että ihan ihmetyttää. Luulen, että se vaatii vain yksinkertaisesti toistoja toistoja ja vielä kerran toistoja, vieläpä ilman Femmaa kun se on sosiaalinen, eikä häntä tarvitse treenata niin se tuottaa kovasti hankaluutta kun ei suostu lähtemään toiseen suuntaan kun joku vieras koira tulee vastaan, kun koulutettavan taas pitää hoksata se jutun juju, että jos rähisee joutuu lähtemään juuri toiseen suuntaan. Eikä saa edes haistaa. Sitten kun se tajuaa mikä käytös kannattaa ja tuottaa kivoja tuntemuksia kun nähdään toinen koira ja saadaan nami ja kehuja. Kuten aiemmin pyörät ja muut ärsyttävät jutut ovat tulleet tutuiksi juurikin harjoittelemalla. Ehkä vanheneminen on tärkeä pointti ainakin meidän tosilla koirilla, tosin ne ovat olleet yltiösosiaalisia. Eli ihanaa vuotta 2011 koirien kanssa ja ilman. Elämä on paljon työtä ja vähän nautiskelua ja mausteena haaveet ja unelmat.
Ihmiset kyselee, että miten nyt mahdutte koirien kanssa pieneen asuntoon. No itseasiassa olemme asuneet siinä 3-4 vuotiaan tenavan kanssa jolla oli vermettä ja vekotinta vähän eri lailla kuin koirilla. On totta että tietokoneet ja niiden oheislaitteet ovat tulleet koteihin ja vievät oman tilansa. Tosin niitäkin saa pienempään tilaan kun ideamyssy pannaan päälle.
Koirien tilan vienti onkin sitten kokonaan toinen juttu. Molemmilla on oma sänky, jotka vievät yhdessä saman tilan kuin tytön sänky. Ja kun ulkoilutan koirat kunnolla, eivät ne sisällä niin kovasti riehu ja jos riehuvat niin eivät kyllä juokse ikinä hyoneesta toiseen. Mutta missä isäntä ja emäntä siellä myös koirat, joskus ollaan tässä 9 neliön huoneessa, istutaan molemmat tietokoneella ja koirat nuokkuvat jaloissa, eikä ole ollenkaan ahdasta.
Joskus voi vähän tinkiä niin saa jotain parempaa tilalle, uskon näin. Ulkolenkkejä olen miettinyt kovasti jo etukäteen, onhan tuleva alueemme noin 3 km kauempana kaupungin keskustasta.Yllätys kyllä, siltikin tässä keskustan asunnon läheisyydessä on minulla noin 6 km metsälenkki, jossa koirat voivat olla irti joka päivä. Tulevassa paikassa ei ole niin isoa metsää lähelläkään jossa voisin koirat irti päästää. Joten saaattaa olla, että tulevaisuudessa lenkkeilen ensin 3,5 km tänne vanhan paikan metsään missä on kavereita ja rauhaa ihmisiltä. Kytkettynä sen sijaan hyviä ulkoilupaikkoja on paljon; peltoteitä ja lenkkeilyratoja, lampaita ja lehmiäkin löytyy ihan vierestä! No olihan meillä tuolla näille koirille uudessa paikassa, silloin 20 vuotta sitten koira ja ihan hyvin pärjättiin.
Työtä olisi vielä Millan kanssa tosi paljon, kun se nykyisin hyväksyy uudet koirat ja kaikki kaverit rähisemättä juurikin tuolla meidän kivassa tapaamispaikassa, missä koirat ovat irti ja niitä voi olla kymmenenkin pyörimässä ja leikkimässä. Mutta auta armias kun remmissä tavataan kadulla niin muristaan ja ollaan niin varautuneita, että ihan ihmetyttää. Luulen, että se vaatii vain yksinkertaisesti toistoja toistoja ja vielä kerran toistoja, vieläpä ilman Femmaa kun se on sosiaalinen, eikä häntä tarvitse treenata niin se tuottaa kovasti hankaluutta kun ei suostu lähtemään toiseen suuntaan kun joku vieras koira tulee vastaan, kun koulutettavan taas pitää hoksata se jutun juju, että jos rähisee joutuu lähtemään juuri toiseen suuntaan. Eikä saa edes haistaa. Sitten kun se tajuaa mikä käytös kannattaa ja tuottaa kivoja tuntemuksia kun nähdään toinen koira ja saadaan nami ja kehuja. Kuten aiemmin pyörät ja muut ärsyttävät jutut ovat tulleet tutuiksi juurikin harjoittelemalla. Ehkä vanheneminen on tärkeä pointti ainakin meidän tosilla koirilla, tosin ne ovat olleet yltiösosiaalisia. Eli ihanaa vuotta 2011 koirien kanssa ja ilman. Elämä on paljon työtä ja vähän nautiskelua ja mausteena haaveet ja unelmat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)