Naudanmahaa ja muita herkkuja

Palaan tähän pentuaikaiseen ongelmaan eli kakan syöntiin, hyi inhottaa ihan kirjoittaakin tuo sana. Mutta se alkoi taas kesän jälkeen syksyllä uudelleen ja kuten ihmisetkin koiratkin huomaavat ne lumella helpommin. Olen jostain lukenut että, raaka naudanmaha koiralle syötettynä, voisi saada sen lopettamaan, no tietysti riensin sitä ostamaan, myyjä kyllä varoitti, ettei se yleensä tepsi, eikä oikeen mikään muukaan tepsi. Ostin siis sillä kertaa 1,5 kg raakaa naudanmahaa ja minua valistettiin, että älä säikähdä se haisee aivan hirveälle. Joo totta, se haisee ja sitten jos sitä pitää jääkaapissa, niin haisee koko jääkaappi, ihan kuin sinne olisi vähintään kuollut rotta tms. otus jätetty. Joo kyllä laitoin sen monekertaiseen muvipussiin, mutta mikään määrä muovia ei auttanut. Silloin ei ollut näin kovia pakkasia niin säilytin sitä parvekkeella, mutta nyt sitä ei edes voisi säilyttää koska se ei sulaisi eikä sitä ole annospaloissa. Kaikki lemmikkien jätökset hyppivät koirattomien silmille vaikka itse kuinka korjaisi jätökset, mutta kuten huomaatte kaikki eivät korjaa, koska niitä vielä toisille syötäväksi ja siksi minäkin toivon, että muut korjaisivat omiensa jätökset, niin olisi mulla vähemmän hommia. Niin ja pissoja en ole vielä oppinut keräämään ja kyllä niistäkin valitetaan.

Ostin myös kivennäisjauhetta, jossa on pitkä litania kaikkea mitä jokainen kotikoira tarvitsee voidakseen hyvin ja jos kakansyönti johtuu jostain puutoksesta, nyt sen pitäisi olla korjattu. Mutta poppakonstit eivät ole auttaneet ongelmaan. Kuinka ollakaan rupesin kulkemaan silmät haukankatseisena kaikessa mikä poikkeaa väriltään lumesta. Ja kohdalle tullessa aina tuo kotona opetettu "ei ota" käsky, ja kevyesti otetta tiukentaen että saan vedettyä koiran pois jos aikookaan, no koira aluksi istui kakan viereen, että jospa tää onkin sellaienn testi, että pitää odottaa, että saa luvan, - lupaa ei tullut. Namitin taskustani häntä hienosta käytöksestä ja nyt ollaan päästy siihen että haistetaan kasaa ja sitten katsotaan mammaa, että tuleekos namia mutta, joka kasan kohdalle ei tarvi istua. Ilmeisesti vain opettamalla ja tehden tuhansia toistoja tämä epämiellyttävä tapa jää pois.

Eli kerronpa tässä, että koiran kanssa tarvitaan työtä ja työtä ja taas työtä, silloin kun kiinnostukseni koiriin heräsi ja aloin lukea koirakirjoja 40 vuotta sitten, jokaisen rodun kohdalla luki, että turkki pitää harjata päivittäin. Sen sijaan koiran ulkoiluttamisesta, liikuttamisesta ja aktivoinnista eikä oikeastaan ruokinnastakaan puhuttu mitään. Todellisuudessa vain ns. turkkirodut pitää harjata päivittäin, mutta Katalasta sanotaan, että kerta viikossa riittää. Riittäisikin, mutta meidän neidin karva vanuttuu jo päivässä aikmoiseen kuntoon, en tiedä onko pakkasissa syytä tai missä, mutta jos jättäisin sen harjaamisen harvemmalle koirani näyttäisi aika nopeasti vanuttuneelta Ikean fleecehuovalta, joka ohjeesta poiketen on vesipesty. Eli siinäkin riittää työsarkaa. Joten jos jollakin lukijallani ei ole koiraa, mutta harkitsee, niin kannattaa tosi hyvin miettiä mitä on valmis tekemään koiransa eteen. Sillä vaikka koira aina antaa enemmän kuin vaatii niin kyllä niissä aina tytöä on, koira ei ole laiskan lemmikki! Mikä eläin sitten on? Ehkä käärme? Nehän ei tarvi edes päivittäin ruokaa? Kommentoikaa ihmiset!

Muutama päivä sitten ja nyt

Femma leikattiin torstaina ja siitä on nyt noin neljä vuorokautta. Koira toipuu todella pian. Tänään annoin viimeisen pakollisen kipulääkkeen. Tietysti tyttö saa lääkettä jos on kipeä, mutta leikkihalut ovat jo palanneet ja onkin haasteellista pitää tyttö hyppimättä ja riehumatta. Luulin jo että haavahakaset on revitty irti, eilen näytti siltä kun kakkua leivoin ja jotenkin unohdin sanoa miehelle, että nyt pitää vahtia koiraa.
Eilen sitten etsittiin sideharsoa, jolla saisin sellaisen siteen koiran ympärille, että haava pysyy ummessa liikkumisesta huolimatta. Koiraan ei kannata mitään liimata kuten ihmisen haavasidoksissa on tapana, koiran karvat ottavat varmasti aika piukkaan kiinni, siksi sidettä pitää olla kilometritolkulla kun se on vedettävä koko koiran ympäri. Niinpä lähetin mieheni ostamaan joustavaa sideharsoa, hän vastasi että, tottahan minä nyt tiedän mitä pitää ostaa, ja takaisin tulee mies mukanaan yksi lyhyt idealside ja yksi rulla ruskeaa tarttuvaa sidosta, en itseasiassa tiedä mihin sitä käytetään, ihmisten urheiluvammoin kai, mutta siinä on riski ja vieläpä iso että sen vetää liian tiukkaan.. no tuli siinä sitten miestä kovasti kiiteltyä....joustavaa sideharsoa, mutta ehkä side kuitenkin teki tehtävänsä huonompikin, koska ei haava ainakaan näytä auenneen. Pitää viedä koira valon alle ja tarkastella haavaa tänään.
Mutta huisia on tuo koiran paranemisnopeus kun vertaa ihmiseen, muistan kyllä kun itseltä vehkeet vietiin 1997, niin olinpa kipeä kolmatta viikkoa ja sain vielä flunssan ja keuhkokuumeen päälliskauppaa, kun koko muukin perhe siinä taudissa oli.Joten tosi heikoksi veti ja ainakin kuusi tai seitsemän viikko asairauslomalla, koira on kunnossa ääntä nopeammin, huh huh, nyt sitten kaikki keinot kehiin, millä saan sen olemaan rauhallinen, ettei tule tyrää!! Milla ihmettelee vähän Femmaa ja yrittää haastaa leikkiin, mutta nyt pitää ottaa rauhallisesti.

Aika ihana

Kaikenkaikkiaan Milla vain paranee ajan kanssa, kyllähän minä sen teidän kokemuksesta, mutta sen aina unohtaa.

Ollaan käyty nyt siedätyshoidossa metsässä leikkimässä toisten koirien kanssa ja hyvin pärjää kun saa olla vapaana. Juoksee jo sujuvasti toisten perässä ja leikkii kepeillä. Ärinää ja purinaa tulee lähinnä jos on kiinni. Silloin ei tarvitsekaan olla niin sosiaalinen.

Rakkauttaan osoittaa kovasti ja nyt jo jätti murinan, Aurallekin oli ihan kiltti tänään.
Mutta näkee selvästi että on juuri rotutyypillinen koira kun meidän metsäsakkiin kuuluu yksi katala Suankroopin kasvatti Kalannista Veera nimeltään, niin aika samantyyppisiä ovat vaikka ihan erinäköisiä, Milla on äitinsä näköinen tosi paljon ja siskonsa, joka asuu kasvattajalla. En olisi uskonutkaan että se rotu on tosiaan niin ratakiseva seikka koiran luonteessa kun on ollut näitä X-rotuisia niin niistä ei ole koskaan tiennyt etukäteen millaisia on tullut ja kaksi viimeistä oli positiivisia yllätyksiä meille. No nyt olemme oppineet tuntemaan ihan erityyppisen koiran, jolla on vahva tunneside myös Femmaan ja Femma on yllättävän kiinnostunut myös tästä toisesta katalasta aivan kuin älyäis, että se on samantyypinen kuin Milla vaikka on parivuotias ja musta tai tummanruskea.

Esni viikolla on jännät paikat sillä ensi torstaina Femma leikataan. Sitten pitää käyttää koiria erikseen kun Femmalla on riehuntakielto eikä niin pitkiä lenkkejäkään voi heti tehdä.
Toivottavasti ilmat nyt pysyisivät vähän lämpimämpinä, kun hirmu pakkasilla vaikka takit päällä ollaankin ulkona, niin silloin leikkiminen on kurjaa pitää varoa etteivät riko vaatteitaan ja itselle tulee kylmä, miksei voi olla aina kesä?