Milla yksi vee

Tänään päivälleen vuosi sitten meidän pentunen tuli tähän maailmaan, ei tiennyt tuleva perhe sen enempää kuin pentu itsekään mihin päätyisi 8 vkon kuluttua.

Meillä oli asiat ihan hyvin vielä vuosi sitten Laku oli hyvässä voinnissa, vain toinen etutassu liukasteli ja emäntä kuten isäntäkin luulivat, että liukastahan se on. Mutta 22.12. etutassu halvaantui ja hermopinne oli kipua kovasti aiheuttava, ja silloin sitten 12 vuotias ihana, oma rakas ja tuttu koiravanhus piti nukuttaa ikiuneen. Jälkeenpäin kun kuvia katsoo, sitä tajuaa, että ihminen ei näe oman koiran ikääntymistä, siten kun ehkä muut, jotka näkevät koiraa harvemmin. Siinä meni aikaa kun surtiin ja minä jo aloin katselemaan nettiä sillä silmällä, mutta mies ei ollut innostunut. Lopulta kaikki kävikin sitten kovin äkkiä.

Rotu valikoitui siten, että koiran pitää olla mahdollisimman vähän riistaviettinen ja keskikoinen, mielellään melko pitkäikäinen ja terve rotu. Kuulin rodusta jota en ollut koskaan ennen nähnyt, mutta kuulin koiran olevan erittäin älykkään ja se tietysti sai minut kuvittelemaan, että juuri älykäs sen olla pitää. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, älykkyys on haaste koiran perheelle ja erityisesti se on haaste koulutuksessa ja myöskin omistajan älyn, motivoimistaidot ja nopeuden se älykkyys panee koetukselle.

No reilu 10 kk ollaan nyt opiskeltu yhteistä kieltä ja tutustuttu toisiimme. Luulen, että Milla kokee meidät turvalllisiksi ja rakkaiksi ihmisiksi ja Femman hyväksi lauman jäseneksi myös. Murrosikä on ollut haasteellista aikaa. Mutta olen puuttunut jokaiseen reaktioon, mikä mielestäni ei ole rakentava. Ja yksijuttu kerrallaan ollaan päästy alkuun, vaikka vieläkin opit joskus putoavat kuin vesi hanhen selästä. Mutta eivät ole opit ojaan kaataneet meistä ketään.

Edistystä tapahtuu joka päivä ja joskus mennään reilusti takapuoli edellä puuhun, välillä alamäkeä taaksepäin suorin vartaloin. Olemme alkaneet harjoitella toisten koirien kohtaamista vapaana turvallisessa paikassa, jossa ennen on ollut myönteisiä koirakaveri kokemuksia, nyt se jo onnistuukin ihan hyvin. Jos tämä jatkuu näinkin olen todella onnelllinen, mutta hyvin vastuunsa tunteva pitää Katalan omistajan olla. Älykkyyden hän on todistanut jo moneen kertaan ja puhuakin melkein osaa, aiankin tiedän hänen tarkoitusperänsä ja reaktionsa jo melko hyvin. Uskon, että meistä tulee hyvä lauma toisillemme. Ja ensi vuonna tähän aikaan todennäköisesti olen jo tilannut sterilointiajan Millalle, sillä en halua nisäkasvaimia enkä muitakaan komplikaatioita hänelle. Vuosi on lyhyt tai pitkä aika riippuen millä asenteellä sitä taaksepäin katselee. Hyvä vuosi Millalle kun on kehittynyt fyysisesti vahvaksi ja terveeksi koiraksi.

Kehitystä Millalla ja kurjaa Femmalla

Milla on harjoituksen tai murrosiän edetessä tehnyt tällä viikolla hienoja juttuja. Ollaan oltu metsässä monien koirien kanssa, eikä ärinää vain pikku haukkua... leikihän Milla ei vieraiden kanssa, kuinkas nyt kunnon paimenkoira leikkisi? Tänään kävelyllä kohdattiin kaksikin suurta koiraa eikä yhtään haukkua tai muutakaan ääntä ja sieltä puolelta haisteltiin, missä ei hampaita ole. Edistystä Jess! Tämä olkoon tavoitteemme vuoden jokaisena päivänä. Muutoinkin Milla on käyttäytynyt hyvin ja ollut oikein kiltti koira.
Eilen yksi fysioterapeutti huomautti että Femma ontuu! En huomannut vaikka yritin tutkia asiaa. Tänään sitä ei enää voinut olla huomaamatta, löysin polkuanturasta valkoisen helmen tapaisen kovan patin, en tiedä onko se syynä vai mikä, mutta eläinlääkäriin taas käy tiemme ja olemme satasta köyhempiä minimissään. Siitä sitten enmmän seuraavalla kerralla. Marraskuu ja matalat ajatukset!

Koira ja positiivinen vahvistaminen

Onko todella niin, että meillä on tapana kieltää koiria, lapsia ja yleensäkin ihmisiä tekemästä jotakin, vaikka se olisi perusteltua, niin eikö olisi parempi kertoa jostakin kannattavammasta kuin vain kieltää jokin toinen. Otanpa nyt esimerkin terveyskasvatuksesta "älä syö voita!" No jotkut ihmiset ajattelivat, jos ei saa syödä voita niin parempi olla kokonaan ilman rasvaa, sillä rasva on vaarallista, ja niin moni ihminen on päässyt ojasta allikkoon kiloineen päivineen.

Nyt kun olen joutunut seuraamaan ihmisten ja koirien suhdetta, olen huomannut niin itsessäni kuin muissakin sen, että koiraa yritetään kieltää, aika paljonkin on asioita joita koira ei saa tehdä. Ymmärrettävästi koira tarvii rajat siinä missä kaikki yhteiskunnassa tarvitsevat rajoja, muuten seuraa sekasorto.

Koira on kuitenkin ihmistä fiksumpi siinä, että koira viis välittää kielloista, mutta tekee niin kuin huomaa olevan itselleen eduksi. Eli mikä on koiran mielestä kannattavaa, sitä se tekee. Yleensä. saadakseen huomiota, herkkuja tai rapsutuksia tai pääsee lenkille tms.

Olin viime sunnnuntaina koiran näyttelykoulutuksessa, sopeuttamassa omaa raggariani yhteiskuntaan eli muiden koirien läsnäoloon. Joka ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen sujui ihan hyvin.Tarkoitukseni ei ole tehdä koirastani mitään näyttelyesinettä, joka pokaaleineen on parempi kuin naapurin Musti. Sillä minulle juuri tuo oma koirani on maailman paras koira. Iso kirjakin sanoo että elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Ja niinhän se on meillä jokaisella on se paras koira, varsinkin jos uhraamme aikaa sen kouluttamiseen ja kannustamiseen.
Näyttelykoulutksessa törmäsin kokeneeseen koiran kasvattajaan joka satutti koiraansa kun se ei osannut käyttäytyä kehässä, vaan haukkui. Ymmärrän tietysti, että näyttelykehässä ei pärjää jos ei osaa käyttäytyä. Mutta kaikista koirista ei tule näyttelykoiraa, vaikka sen ulkomuoto olisi kuinka hyvä. Todellisuudessa pienellä vaivalla koira oppisi tuonkin jos osattaisiin kouluttaa siten ettei koira turhaudu tai peräti pelkää tilannnetta jossa sille on aiheutettu kipua. Hävetköön se ihminen joka tahallaan "hyvää takoittaen" aiheuttaa koiralle kipua. Koirasta tulee hermostunut ja epävarma.
Koirakin on yksilö ei näyttelyesine ja kun sellaisen hankkii, ei voi tietää mitä saa, siinä ei ole takuuleimaa, toimii kuten käyttöohjeesssa sanotaan ja ellei toimi sen voi palauttaa. Se on elävä olento, jonka kehitykseen on vaikuttanut kaikki aina kohdussa tapahtuneet asiat,ja myös kokemukset siihen päivään asti kun se on tullut koulutkseen, siinä saatta olla paljonkin negatiivisia asioita joita ihmiset ei edes ymmärrä ehkä itsekin aiheuttaneensa. Tai ympäristössä on tapahtunut jotain minkä koira on tulkinnut itselleen uhaksi ja alkanut toimia jotenkin ihmisten mielestä väärin.

Nyt kun itselläni on tämän raggarin kanssa ollut paljon pähkäilyä, miten koira joka on tarkoitettu elämään lampaiden keskellä ja luonnossa, oppisi elämään yhteiskuntakelpoisena kaupungissa keskellä toisia koiria, ihmisiä, polkupyöriä, pyörätuoleja, autoja, paukahtelevia pakoputkia, rakennustyömaata, omituisia ilmestyksiä ja yllättäviä tilanteita. Olen perehtynyt koiran koulutkseen aivan toisella tavalla, siten ettei koiran ole pakko tehdä mitään, vaan ihmisen pitää osata tehdä monista pelottavista jutuista kannattavia esim. putkeen ryömiminen tai ämpäriin kurkistaminen. Siinä koira saa tekemistä, mitä jokainen koira kaipaa, mutta siten, että koiraa ei mihinkään pakoteta,eikä sitä revitä ja komenneta. Tämä koulutusmuoto on TOKOAGI, se on leikkimeielista puuhailua koiran kanssa.

www.tokoagi.net ja www.turuntokoagiteam.com. Se opettaa ihmistä lukemaan koiraa ja koiraa lukemaan ihmistä. Siinä vahvistuvat kiintymysuhteet ja molemmilla on hyvä mieli.Ihminen ja koira voivat olla parhaat ystävät. Jumala loi aluksi eläimet, kotieläimet luotiin ihan erikseen, joten ihmisten tulisi hoitaa ja vaalia huostaansa uskottuja puolustuskyvyttömiä eläimiä.
tänään tentimme ensimmäisen koiruus luokan alimmalla tasolla kiertokoulussa (anteeksi jos termit menevät sekaisin).