Ensimmäistä kertaa Millan elämän aikana tunnen syvää tyydytystä. Vaikkakin hiukan painaa se, että oppimiseen tarvittiin apuvälinettä.
Mutta onko sillä sitten niin väliä? Kuonopanta on sellainen väline mikä ei haittaa koiraa mitenkään, ei puristä ei kiristä, koira pystyy ottamaan pallon suuhunsa ja juomaan, syömään ja haukottelemaan sen kanssa. Mutta se on ollut se väline millä saatiin Millalle korvat päähän. Olihan sillä isot pitkät korvat jo ennestään, mutta niilä ei ollut paljonkaan käyttöarvoa.(isoa hevostakin pystyy taluttamaan päitsissä ja riimussa, miksei koiraakin sitten, periaatehan siinä on sama, NE EIVÄT OLE SUITSET)
Nyt Milla kuuntelee tarkasti ja on ikäänkuin varuillaan koko ajan. Ei huonolla tavalla vaan hyvällä tavalla. Se on lisännyt nöyryyttä aimo annoksen, eli en ole enään kuka tahansa ihminen vaan olen se joka sanoo viimeisen sanan.Pyörätkin saavat ajella rauhassa ainoastaan vieraat koirat voivat edelleen pysytellä kauempana, hihnassa maltetaan nyt kävellä kauniisti. Senhän koiruus osasi jo ennestään, mutta ei malttanut, jos pyysin olemaan vetämättä peruutettiin sivulle hienosti, mutta se unohtui nanosekunnissa.
Nyt lenkit ovat nautinto, eivätkä koko kapasiteettia vievä kärsimysnäytelmä.
Olen sanonut kaikille, että sillä on murrosikä ja se koettelee rajojaan, mutta ihmiset ovat nauraneet minulle ja sanoneet minun inhimillistävän koiraani, mutta jos saan jollain noin pienellä ja vaarattomalla välineellä koiralleni korvat päähän ja vastaanottoa aivoille, niin mikä estää sen käytön.
Olen toki käyttänyt kasvattamiseen viime aikoina muitakin kikkoja, kuten huomion koiraa vain silloin kun se aloite tulee minulta, jos koira tulee kiehnäämään olen kuin se olisi ilmaa ja sitten kun se lopettaa odotan hetken ja kutsun iloisesti luokse ja alan halia ja rapsuttaa, eli huomiota saa vain silloin kun emäntä niin haluaa.
Myös huumoria se on opettamisen jälkeen alkanut ymmärtää, olen leikkinyt hassutus leikkejä joista se ennen suuttui, mutta aloitin pikkuisella hassutuksella, ja lisännyt panoksia, niin nyt Milla on alkanut ymmärtää, ettei tämä elämä olekaan niin totista ja vakavaa.
Tytöt saavat edelleen olla päivittäin vapaana ja leikkiä pallolla ja juosta ylimääräiset energiat pois, eikä kumpikaan ole pallohullu enää, vaan se on oiva leikki siinä missä joku muukin, jälkeä pitää ruveta treenaamaan muuton jälkeen, remontti ja muuttohässäkkä kylläkin vie aikaa ja voimia ja pelottaakin, miten koirat mahtavat suhtautua uuteen kotiin. Mutta toivon todella, että uusi koti tulee olemaan meille rauhoittumisen paikka ja että viihtyisimme siellä yhtä hyvin kuin täällä, ennnen purku - ja rakennuskidutuksen alkua. Tämä aika on ollut todella koettelevaa ja pitkäpiimäistä meille.Kun asuu rakennustyömaa alueella muutaman vuoden on todella ansainnut jotain uutta ja ihanaa ja rauhallista ja siistiä ja kaunistä ympärilleen. Kunnes aloittavat putkiremontin sielläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti