Koira saavuttaa sukukypsyyden, siitä huolimatta se kasvaa ja sen henkinen rakenne muuttuu.
Mutta onko koiralla murrosikä? Onko koiralla itsetunto ongelmia? Miksi koira käyttäytyy perin oudosti noin 7kk -> kunnes tasoittuu 2-3 vuoden iässä?
Viidellä aiemmalla koirallani on ollut huomattavissa jotain lievää härkäpäisyyttä ja keskittymiskyvyttömyyttä tuohon aikaan, ja olen tiedostanut, että silloin on äärimmäisen hankala oppia uutta.
Mutta tämä viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin on ottanut murrosiän todella vakavasti.
Mikä tahansa esim. muovipussi pensasaidassa voi olla äärimmäisen pelottava. Jos mami pudottaa reppunsa vahingossa lattialle koira pomppaa metrin. Sen lisäksi käytösonglmat, koira voi samalla hetkella heiluttaa häntää ja kiehnata ihmistä vasten ja ärähtää. Välillä tuntuu kuin se ei itsekään tietäisi mitä se milloinkin haluaa.
En ole nyt ottanut ohjelmaan mitään elämää vakavampaa, vaan päättänyt vain vahvistaa johtajuusasemaani, joka onkin välillä ihan selvä, hetken päästä taas se kysenalaistetaan. Nykyään kun menen kotiin en huomioi koiraa mitenkään (tätä on kokeiltu jo montakin kertaa tuloksetta) Nyt teen sen johdonmukaisesti, koira saattaa raapia selkääni kun seison koirasta poispäin ja kerjätä huomiota. Mutta se ei saa sitä ennen kuin menee pois ja rauhoittuu, sitten kutsun koiran iloisesti luokseni ja rapsuttelen ja annan namin. Tätä vahvistetaan myös pitkin päivää, että huomiota saadaan vain silloin kun ihminen niin haluaa. Jääkautta tullaan kokeilemaan jos neiti ei vähemmällä ymmärrä.
Mutta siihen pitää tässä ikävaiheessa tottua,että yhtenä päivänä kaikki sujuu kuin tanssi ja seuraavana päivänä koira ei osaa käyttäytyä yhtään missään, eikä mitenkään. Mutta lannistua ei pidä. Vaikka välillä kyllä meinaa hermot mennä.
Onneksi Femma on niin rauhallinen ja luotettava, tietää, että se osaa ja pystyy, tosin toisen häslääminen estää sen kouluttamisen kun ei ole ollut resursseja eri lenkkeihin. Jälkeä olen vakavasti ajatellut kokeilla kesällä. Kun vaan tietäisi missä uskaltaa. Sillä Mynämäellä missä asuntovaunumme on ja jossa paljon aikaa vietetään, on niin paljon käärmeitä, että taas hirvittää kuinka sinne uskaltaa mennä ja uskaltaako niitä päästää metsään juoksemaan. Mutta pakko on jotain kehittää koirien aktivoimiseksi, sillä hauskaa ja aivoja kehittävää on pakko koirankin elämässä olla.
Yhteenvetona sanon vaan, että onpa koiralla murrosikä tai ei niin huligaaneja ne kuitenkin jossain vaiheessa ovat ja rauhoittuvat aikanaan toivottavasti ainakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti