Laku koirani, joka kuoli juuri ennen tämän blogin aloittamista ja jonka kuvia siellä alkupäässä löytyy.
Hän oli kaunis kuparinvärinen sileäkarvainen koira. Kun hän kosketti meitä se oli aina herkkä ja pehmeä, hänessä ei ollut mitään kovaa. Nyt ikäväni pääsi todella valloilleen.
Hankimme melko pian uuden koiran aivan erilaisen ulkonäöltään, luonteeltaan, kaikilta puolilta hyvin erilaisen koiran.
Tänään istuin tässä konella ja Femma jossa ei ole ulkonäollisesti mitään samaa, mutta luonteeltaan paljonkin samaa kuin Lakussa,pyyhkäisi jalkaani ja kumarruin katsomaan mikä se oli, sillä se tuntui aivan sileältä pehmeältä Lakun kosketukselta.Opettihan Laku Femmaa ja tavallaan kasvatti häntä kolmen ja puolen vuoden ajan. Sellaista tyyneyttä ja rauhallisuutta, tiettyä arvokkauutta, mutta hurjan hyvää huumoria. Hän oli sellainen meidän oloisemme koira.
En tarkoita, että vihaisin Millaa tai hyljeksisin tai olisin pitämättä hänestä. Tiedän, että hän on vielä keksenkasvunen ja en ole saanut häntä koulutettua tarpeeksi.
Mutta en voi mitään sille, että Millassa on monia sellaisia luonteenpiirteitä, joista en yhtään pidä. Itseasiassa niistä ei olisi mitään haittaa jos asuisimme maalla korvessa kaukana muista ja meillä olisi oma tontti. Uskon, että se olisi juuri minulle tarkoitettu koira. Mutta minä olen tehnyt suuren virheen tuomalla paimenkoiran kaupunkiin ahtaisiin oloihin, sikäli, että koira- ja ihmistiheys on täällä aivan liian suuri noin herkälle ja terävästi reagoivalle koiralle.
Sillä minulla menee koiran kanssa hyvin, kotona se on ihana vaatimaton ja helposti itsekseenkin viihtyvä karvakasa, jota saa mukaan touhuihin silloin kun se hänelle sopii ja minulla on jotain mielenkiintoista hänelle.Milla ja Femma viihtyvät hyvin yhdessä ja leikkivät todella paljon. Mutta hän on itsenäinen ja omiensa kanssa hyvin toimeentuleva. Muut koirat ja vieraat omituiset ihmiset ovat vaan liikaa meille. Aarrggh haluaisin mökille ! Siellä koiran kuuluisikin ilmoittaa jos joku ihminen ilmestyisi sinne tai mikä tahansa otus.
Eli Lakua on suunnaton ikävä. Ja olen tehnyt virheen rodunvalinnassa näissä olosuhteissa. Koska minä nyt vaan en satu asumaan jossakin maaseudulla korvessa kaukana kaikesta, siellä missä todella haluaisin asua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti