Kaikenkaikkiaan Milla vain paranee ajan kanssa, kyllähän minä sen teidän kokemuksesta, mutta sen aina unohtaa.
Ollaan käyty nyt siedätyshoidossa metsässä leikkimässä toisten koirien kanssa ja hyvin pärjää kun saa olla vapaana. Juoksee jo sujuvasti toisten perässä ja leikkii kepeillä. Ärinää ja purinaa tulee lähinnä jos on kiinni. Silloin ei tarvitsekaan olla niin sosiaalinen.
Rakkauttaan osoittaa kovasti ja nyt jo jätti murinan, Aurallekin oli ihan kiltti tänään.
Mutta näkee selvästi että on juuri rotutyypillinen koira kun meidän metsäsakkiin kuuluu yksi katala Suankroopin kasvatti Kalannista Veera nimeltään, niin aika samantyyppisiä ovat vaikka ihan erinäköisiä, Milla on äitinsä näköinen tosi paljon ja siskonsa, joka asuu kasvattajalla. En olisi uskonutkaan että se rotu on tosiaan niin ratakiseva seikka koiran luonteessa kun on ollut näitä X-rotuisia niin niistä ei ole koskaan tiennyt etukäteen millaisia on tullut ja kaksi viimeistä oli positiivisia yllätyksiä meille. No nyt olemme oppineet tuntemaan ihan erityyppisen koiran, jolla on vahva tunneside myös Femmaan ja Femma on yllättävän kiinnostunut myös tästä toisesta katalasta aivan kuin älyäis, että se on samantyypinen kuin Milla vaikka on parivuotias ja musta tai tummanruskea.
Esni viikolla on jännät paikat sillä ensi torstaina Femma leikataan. Sitten pitää käyttää koiria erikseen kun Femmalla on riehuntakielto eikä niin pitkiä lenkkejäkään voi heti tehdä.
Toivottavasti ilmat nyt pysyisivät vähän lämpimämpinä, kun hirmu pakkasilla vaikka takit päällä ollaankin ulkona, niin silloin leikkiminen on kurjaa pitää varoa etteivät riko vaatteitaan ja itselle tulee kylmä, miksei voi olla aina kesä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti