Tänään päivälleen vuosi sitten meidän pentunen tuli tähän maailmaan, ei tiennyt tuleva perhe sen enempää kuin pentu itsekään mihin päätyisi 8 vkon kuluttua.
Meillä oli asiat ihan hyvin vielä vuosi sitten Laku oli hyvässä voinnissa, vain toinen etutassu liukasteli ja emäntä kuten isäntäkin luulivat, että liukastahan se on. Mutta 22.12. etutassu halvaantui ja hermopinne oli kipua kovasti aiheuttava, ja silloin sitten 12 vuotias ihana, oma rakas ja tuttu koiravanhus piti nukuttaa ikiuneen. Jälkeenpäin kun kuvia katsoo, sitä tajuaa, että ihminen ei näe oman koiran ikääntymistä, siten kun ehkä muut, jotka näkevät koiraa harvemmin. Siinä meni aikaa kun surtiin ja minä jo aloin katselemaan nettiä sillä silmällä, mutta mies ei ollut innostunut. Lopulta kaikki kävikin sitten kovin äkkiä.
Rotu valikoitui siten, että koiran pitää olla mahdollisimman vähän riistaviettinen ja keskikoinen, mielellään melko pitkäikäinen ja terve rotu. Kuulin rodusta jota en ollut koskaan ennen nähnyt, mutta kuulin koiran olevan erittäin älykkään ja se tietysti sai minut kuvittelemaan, että juuri älykäs sen olla pitää. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, älykkyys on haaste koiran perheelle ja erityisesti se on haaste koulutuksessa ja myöskin omistajan älyn, motivoimistaidot ja nopeuden se älykkyys panee koetukselle.
No reilu 10 kk ollaan nyt opiskeltu yhteistä kieltä ja tutustuttu toisiimme. Luulen, että Milla kokee meidät turvalllisiksi ja rakkaiksi ihmisiksi ja Femman hyväksi lauman jäseneksi myös. Murrosikä on ollut haasteellista aikaa. Mutta olen puuttunut jokaiseen reaktioon, mikä mielestäni ei ole rakentava. Ja yksijuttu kerrallaan ollaan päästy alkuun, vaikka vieläkin opit joskus putoavat kuin vesi hanhen selästä. Mutta eivät ole opit ojaan kaataneet meistä ketään.
Edistystä tapahtuu joka päivä ja joskus mennään reilusti takapuoli edellä puuhun, välillä alamäkeä taaksepäin suorin vartaloin. Olemme alkaneet harjoitella toisten koirien kohtaamista vapaana turvallisessa paikassa, jossa ennen on ollut myönteisiä koirakaveri kokemuksia, nyt se jo onnistuukin ihan hyvin. Jos tämä jatkuu näinkin olen todella onnelllinen, mutta hyvin vastuunsa tunteva pitää Katalan omistajan olla. Älykkyyden hän on todistanut jo moneen kertaan ja puhuakin melkein osaa, aiankin tiedän hänen tarkoitusperänsä ja reaktionsa jo melko hyvin. Uskon, että meistä tulee hyvä lauma toisillemme. Ja ensi vuonna tähän aikaan todennäköisesti olen jo tilannut sterilointiajan Millalle, sillä en halua nisäkasvaimia enkä muitakaan komplikaatioita hänelle. Vuosi on lyhyt tai pitkä aika riippuen millä asenteellä sitä taaksepäin katselee. Hyvä vuosi Millalle kun on kehittynyt fyysisesti vahvaksi ja terveeksi koiraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti