Milla on harjoituksen tai murrosiän edetessä tehnyt tällä viikolla hienoja juttuja. Ollaan oltu metsässä monien koirien kanssa, eikä ärinää vain pikku haukkua... leikihän Milla ei vieraiden kanssa, kuinkas nyt kunnon paimenkoira leikkisi? Tänään kävelyllä kohdattiin kaksikin suurta koiraa eikä yhtään haukkua tai muutakaan ääntä ja sieltä puolelta haisteltiin, missä ei hampaita ole. Edistystä Jess! Tämä olkoon tavoitteemme vuoden jokaisena päivänä. Muutoinkin Milla on käyttäytynyt hyvin ja ollut oikein kiltti koira.
Eilen yksi fysioterapeutti huomautti että Femma ontuu! En huomannut vaikka yritin tutkia asiaa. Tänään sitä ei enää voinut olla huomaamatta, löysin polkuanturasta valkoisen helmen tapaisen kovan patin, en tiedä onko se syynä vai mikä, mutta eläinlääkäriin taas käy tiemme ja olemme satasta köyhempiä minimissään. Siitä sitten enmmän seuraavalla kerralla. Marraskuu ja matalat ajatukset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti