Naudanmahaa ja muita herkkuja

Palaan tähän pentuaikaiseen ongelmaan eli kakan syöntiin, hyi inhottaa ihan kirjoittaakin tuo sana. Mutta se alkoi taas kesän jälkeen syksyllä uudelleen ja kuten ihmisetkin koiratkin huomaavat ne lumella helpommin. Olen jostain lukenut että, raaka naudanmaha koiralle syötettynä, voisi saada sen lopettamaan, no tietysti riensin sitä ostamaan, myyjä kyllä varoitti, ettei se yleensä tepsi, eikä oikeen mikään muukaan tepsi. Ostin siis sillä kertaa 1,5 kg raakaa naudanmahaa ja minua valistettiin, että älä säikähdä se haisee aivan hirveälle. Joo totta, se haisee ja sitten jos sitä pitää jääkaapissa, niin haisee koko jääkaappi, ihan kuin sinne olisi vähintään kuollut rotta tms. otus jätetty. Joo kyllä laitoin sen monekertaiseen muvipussiin, mutta mikään määrä muovia ei auttanut. Silloin ei ollut näin kovia pakkasia niin säilytin sitä parvekkeella, mutta nyt sitä ei edes voisi säilyttää koska se ei sulaisi eikä sitä ole annospaloissa. Kaikki lemmikkien jätökset hyppivät koirattomien silmille vaikka itse kuinka korjaisi jätökset, mutta kuten huomaatte kaikki eivät korjaa, koska niitä vielä toisille syötäväksi ja siksi minäkin toivon, että muut korjaisivat omiensa jätökset, niin olisi mulla vähemmän hommia. Niin ja pissoja en ole vielä oppinut keräämään ja kyllä niistäkin valitetaan.

Ostin myös kivennäisjauhetta, jossa on pitkä litania kaikkea mitä jokainen kotikoira tarvitsee voidakseen hyvin ja jos kakansyönti johtuu jostain puutoksesta, nyt sen pitäisi olla korjattu. Mutta poppakonstit eivät ole auttaneet ongelmaan. Kuinka ollakaan rupesin kulkemaan silmät haukankatseisena kaikessa mikä poikkeaa väriltään lumesta. Ja kohdalle tullessa aina tuo kotona opetettu "ei ota" käsky, ja kevyesti otetta tiukentaen että saan vedettyä koiran pois jos aikookaan, no koira aluksi istui kakan viereen, että jospa tää onkin sellaienn testi, että pitää odottaa, että saa luvan, - lupaa ei tullut. Namitin taskustani häntä hienosta käytöksestä ja nyt ollaan päästy siihen että haistetaan kasaa ja sitten katsotaan mammaa, että tuleekos namia mutta, joka kasan kohdalle ei tarvi istua. Ilmeisesti vain opettamalla ja tehden tuhansia toistoja tämä epämiellyttävä tapa jää pois.

Eli kerronpa tässä, että koiran kanssa tarvitaan työtä ja työtä ja taas työtä, silloin kun kiinnostukseni koiriin heräsi ja aloin lukea koirakirjoja 40 vuotta sitten, jokaisen rodun kohdalla luki, että turkki pitää harjata päivittäin. Sen sijaan koiran ulkoiluttamisesta, liikuttamisesta ja aktivoinnista eikä oikeastaan ruokinnastakaan puhuttu mitään. Todellisuudessa vain ns. turkkirodut pitää harjata päivittäin, mutta Katalasta sanotaan, että kerta viikossa riittää. Riittäisikin, mutta meidän neidin karva vanuttuu jo päivässä aikmoiseen kuntoon, en tiedä onko pakkasissa syytä tai missä, mutta jos jättäisin sen harjaamisen harvemmalle koirani näyttäisi aika nopeasti vanuttuneelta Ikean fleecehuovalta, joka ohjeesta poiketen on vesipesty. Eli siinäkin riittää työsarkaa. Joten jos jollakin lukijallani ei ole koiraa, mutta harkitsee, niin kannattaa tosi hyvin miettiä mitä on valmis tekemään koiransa eteen. Sillä vaikka koira aina antaa enemmän kuin vaatii niin kyllä niissä aina tytöä on, koira ei ole laiskan lemmikki! Mikä eläin sitten on? Ehkä käärme? Nehän ei tarvi edes päivittäin ruokaa? Kommentoikaa ihmiset!