Pörröpääpaimen Milla on nyt jo kolme päivää yli 9 viikkoa. Meillä olisi aivan ihanaa, jos olisi kesä,kevät tai syksy / ilmaston lämpeneminen olis kohottanut meidänkin lämpötilan vaikka jonnekin 0 tienoille. Niinpä niin jos kuu olis maa niin lehmätkin lentäis. Mutta ihanaahan meillä on jo nytkin, harmittaa vain tuo siisteyskasvatuksen vaikeus kun ulkona on kylmä ja pitää pukea sekä itsensä että koirat ennen kuin pääsee ulos.
Millalla kyllä älyä rittää, ensimmäinen koiranpentuni jolla on hajua siitä mitä varten sanomalehtipaperia lojuu lattialla.
Femma leikkii usein kovasti ja kääntelee pentua nurin, eli tekee paikkaa laumassa selväksi, se on hyvä kunhan se tapahtuu leikin varjolla. Joskus kun ei leikki maita niin silloin on toinen ääni kellossa.
En enää muistanut millaista on kun ei voi tosta vaan lähteä ja jättää koirat kotiin mennäkseen kauppaan tms. Olen tehnyt päätöksen opettaa pentu pikkuhijaa siten ettei tarvitse sitten kitkeä jo syntyneitä eroahdistuksia, koska se on aina kurjempaa niin.
Kun Femma oli pentu, hän tuli meille 3kk iässä jo valmiiksi eroahdistuneena. Mutta kekseliäisyyttä ei puuttunut kerran oli siirtänyt tuolin kukkahyllyn luo ja repinyt kukat purkkeineen lattialle. Useamman kerran siirti tuolin päästäkseen käsiksi pöydälle jätettyihin herkkuihin kuten ässäMix tai missä X pussiin ja olikin vedellyt sen parempiin kuonoihin, ripulia sitten riittikin. Metelöintiä ei sentään koskaan esiintynyt, vaikka ympäri kämppää juoksikin vauhkona ulko-oven loksahdettua kiinni. Tähän en aio päästää tilannetta, mikäli se minusta riippuu.
Olen kyllä huomannut,että on helpompi olle mielessään paras koirankasvattaja ikinä, kuin todellisen koiranpennun kanssa, johon kaikki menetelmät eivät tehoakaan tai itse toimii jotenkin epäjohdonmukaisesti. Vielä on paljon opeteltavaa kummankin koiran sekä etenkin omien virheidensä kanssa. Mutta kerronpa niistä joku toinen kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti