torstai 21. tammikuuta 2010

Hallittu kaaos ja kodin muutostyöt.

Koiran hampaat tarvitsevat jatkuvasti purtavaa, vai tutustuuko pikkukoira ympäristöönsä suunsa avulla kuten lapsetkin. Meidän vanhat olkkarin ruokapöydän korituolit on jo kertaalleen nakerreltu ja olin korajaillut niitä ohuella metallilangalla, jotteivat lakoa kokonaan. Kuinka ollakaan pikkuvesselin suusta löytyi metallilankaa. Mikä saattaa johtaa suoliston repeämiseen ja kuolemaan pahimmassa tapauksessa.
Niinpä laitettiin mietintämyssyä päähän ja muistettiin meillä olevan kerän sisalnarua, joka ei sitten riittänytkään kaikkiin jalkoihin yksi tuoli vielä täysin ehjä jäi vaille vahvikkeita. Muut kolme tuolia sen sijaan toivottavasti ovat koirankestävät . Myöskin kieltosanaa ja toiminnan keskeyttämistä ollaan harjoiteltu ja se on mennyt ihan hyvin perille, mutta vaatii aina yhden ihmisen paikalle kun jyrsintä alkaa.

Ostimme syksyllä vierashuoneeseen uuden vuodesohvan, koska meillä ei enää ollut siinä huoneessa vakituista asukkia, jonka sänkyä aiemmin kaksi karvakuoroa olivat pitäneet tähystyspaikkana, kun se oli vasiten asetettu ikkunan eteen. Ja johon kaikki suurimmat karvat sitten varisteltiin. No uutta sohvaa ostaessa katsottiin sen mittasuhteet ja materiaalit aikuisen koiran ja kahden vieraan ihmisen tarpeisiin sopivaksi ja kuinka ollakaan Femma pitää sohvaa yksitysiomaisuutenaan, katsoo pitkään ja moittivasti jos siihen menee joku istumaan tai maate.
Milla iloisena juoksee tervehtimään Femmaa herättyään hyppäten sohvaa vasten ja kuinka ollakaan saa palkakseen hammasta, ja kiljunta on korvia huumaavan kovaa, en ole koskaan kuullut minkään koiran parkuvan yhtä raivoisasti ja sydäntäsärkevästi. Syöksy suoraan Isännän syliin, turvaa hakemaan ja saamaan. Säälitelty ei mutta pidettiin lähellä, että pikku sydän rauhoittui. Kovalta tuntuu koirakielen opiskelu, vaikka kaksi päivää onkin mennyt ihan sopuisasti leikkiessä.

Kaksi kertaa tänään olen onnistuneesti kastellut villasukkani pissilätäkössä, joka ei ole osunut paperille. Muuten olemme päässeet jo oikein hyviin väelihin uuden tulokkaan kanssa tomerana hän menee itse nukkumaan päikkärit meidän sängyn alle ja herättyään astelee horjuen emännän luo ja saa aina iloisen vastaanoton silloin alkaa pikku mutkahäntä vipattaa riemuisasti ja emäntä saa suukon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti