MEITSI JA MUN KAVERI

Mä olen kasvanut henkistä mittaa kiitettävästi, sanoo mutsi tai mami mikä lie kaksijalkainen joka aina käsittelee mua jollain tapaa. tippoja silmiin ainakin kolmesti päivässä ja korvia kaivellaan, jalkoja ja pyllyä pestään, huoh, kyllä sitä niin paljon kärsiä saa.

Olen ollut epävarma mutta kuitenkin jos joku tarjoaa mulle pomon paikkaa ei tarvi sekunnin murto-osaa odottaa kun sen otan. Joskus meille on Femman kanssa hieman epäselvää kuka täällä on se joka menee ensin. Femma kun aina väistää ja käyttää rauhoittavia eleitä tai jää jopa kokonaan saapumatta mun murinoihin vakavasti suhtautuen ja olenkin joutunut jäähylle eteiseen kun olen yrittänyt vähän määräillä ruokailutilanteessa, ettei keittiöön saa tulla. Toiki meillä on ruokapaikat kaukana toisistaan mutta vain yksi ovi ja sitä voi aina vahtia.
Tänään mun kello on ollut aamusta asti tunnin edellä yrtin paukuttaa tassulla mutsia kaheksalta ylös koska mun kello näytti yhdeksää ja ihmisten kahdeksaa. No illalla mun kello edisti edelleen ja kahdeksalta tulin kysymään etteikö sitä murkinaa ala tulla pöytään? No ne katto vaan kelloa ja sano että tunti  vielä. Outoa!
Kun sitten ryntäsin keittiöön ekana kun vesikuppia alettiin pestä ja ruokakipot kolista, siihen muori että mene ulos ja anna Femman tulla ensin, no meikä peruutti olohuoneeseen ja antoi tilaa Femmalle joka tuli heti, sitten mäkin pääsin keittiöön.  Ruokakipot ilmestyi samassa järjestykessä kuin koko mun elämäni ajan ensin Femma ja tassu ja sitten mun tassu ja sitten ihana ruoka, parta piimää valuen lenkille ja sitten silmien hoito,  ja sitten saamme puruluut ja sitten Femma jo marsiikin omaan petiinsä ja mä kun en pedistä perusta henagilen siinä parvekkeen oven ja ihmisten makuuhuoneen oven vaiheilla.

Mutsi vaan siitä huomautti että kato nyt se uskoo jo puhetta, kynnetkin leikattiin enkä virkkanut mitään, aika Jees! Ne suunnittelee mun harjaamista mutta onneksi eivät ole päässeet tuumasta toimeen.