tiistai 20. marraskuuta 2012

Eilen tuli täyteen kolme vuotta

Tässä iässä koiran pitäisi olla valmis ja aikuinen,


Koirani on vahtikoira sanan täydessä merkityksessä.
Koirani on älykäs!
Koirani on hyvin omistautunut perheelleen.
Koirani olisi mielellään pomo!
Koirani tietää kuka on lapseni, vaikka kaikki ovat aikuisia, heille on varattu erityisen paikka sydämessä.
Koirani ei pidä vieraista koirista, suhtautuu myös varauksella vieraisiin ihmisiin ja erottaa kuka on tuttu ja kuka vieras.
Koirani on oppinut leikkimään ja ymmärtää huumoria.
Koirani rakastaa eniten perheen ainoata miespuolista jäsentä aivan yksinomaisella antaumuksella.
En voi luovuttaa koiran ulkoiluja kenelle tahansa. Vaaditaan erityiskäsittelytaitoa.
Koirani karva on työläs.
Koirani pitää tekemisestä yli kaiken.
Koirallani on silmäsairaus, joka ei koskaan parane.
Koirani on silti rakas.
Ihminen saa elämänsä koiran yleensä kerran elämässä ja tämä ei ole se, mutta vaativana persoonana se saa huomioni. Erityistä rakkautta se osaa vaatia ja vaatii sitä yleensä isännältä. Siihen käytetään käpäliä.
Koirani ei luovuta helpolla, vaan on sinnikäs.Ja rakastaa salattia olkoon siinä mitä vihanneksia tahansa.
Jos asuisin maalla ja minulla olisi aidattu piha en tarvitsisi hälytysjärjestelmää. En tarvitse sitä kaupungissakaan ovikellokin on aika turha kapine.
Mieheni on hukannut kaksi sitruunapantaa, joista olen katkera, sillä herkälle koiralle se toimi omanatuntona.
Kun sitruunapanta oli tallella meillä oli hiljaista, sillä pelkkä sen kaulaan laittaminen teki koirasta hyvin varovaisen ääntelijän, se toki osasi sanoa hyvin hiljaa hau, siten ettei panta eikä naapurit reagoineet.


Eli kolme melko vaativaa vuotta on mennyt, mutta olen silti tyytyväinen että tähän on päästy. Silmäsairaus haittaa koiran elämää ellei silmiä hoida kolme kertaa päivässä, ne muurautuvat umpeen. Mutta koska hoidamme häntä huolella, sairaus pysyy kohtuullisesti aisoissa.

Pikku yksityiskohta , joka kuvaa mielestäni säntillisen koiran luonnetta. Kun minä tulen kotiin haluaa Milla suuhunsa jotakin mikä minulla on ollut mukana, useimmiten sellainen avainpussukka, missä on kodin ja auton avaimet noin kirjekuoren kokoinen ja sitten hän kulkee se suussaan ylpeänä, ellei pussukkaa ole, hanskat kelpaavat myös jos ovat nahkaa. Ja silloin se toimii sordinona ja tervetulotoivotus kuulostaaa tältä : muuhauuöööömhöömmööm...haummmmmuuhaummmöööh ja häntä heiluttaa koiraa, sekä pieksee uutta isoa zamioculkasta, joka viheertää eteisen ja olohuoneen välimaastossa.
Tällainen tyytväinen kolmivuotis viesti.

1 kommentti:

  1. Olipa surullista luettavaa nuo Millan silmäjutut. Tsemppiä teille! Hantta

    VastaaPoista