Ajelimme männä viikolla Kreikassa mantereella autolla ja satuimme näkemään kolme paimenkoiraa työssään. Ensimmäinen loikoili tien syrjässä lähes kuolleen näköisenä, sen takana oli lauma lampaita siis laitumella (ei aitauksessa) ja ajoimme ohi noin kuuttakymppiä max. niin silmänräpäyksessä kun automme oli ohittamassa näitä olentoja, koira syöksyi kohti autoa ja jo ehdimme pelästyä, että se satuttaa itsensä. No mitään ei käynyt, mutta se puolusti omiaan.
Noin kymmenen kilometrin päässä paimen vei vuohiaan joita oli paljon, ainakin sata, yli autotien, paimenella oli sauva ja lauman toisella puolella vastakkaisesta suunnasta tulevan liikenteen puolella oli kaksi maremmano tyyppistä koiraa, jotka pitivät vahtia ettei autoja tai muita härpäkkeitä uhkaa tulla liian lähelle sieltä puolelta. Me odotimem paimenen puolella ja kun lauma oli mennyt tieltä Maremmanot jäivät vahtimaan, että etenemme tarpeeksi hitaasti. (Meidät ohitti joku autoilija jonka kimppuun koirat jo yrittivät hyökätä.) Kun etenimme kävelyvauhtia ne tarkastelivat meitä hyvin tarkkaan paikoiltaan, mutta antoivat meidän mennä. Istuimme siis autossa. Silloin aukeisvat silmäni oman koirani suhteen.
Milla on paimenkoira ja käyttäytyy kuin paimen, vaikka sillä ei ole työtä eikä virkaa. Ja minua kaduttaa sillä olisihan lammaskoira ansainnut kodin missä sillä on työtä ja virkaa hoidettavana, eli Milla käyttäytyy terävästi kuten paimenen kuuluukin, hurjaa vauhtia ohi kulkevat värkit ja vempaimet harmittavat paimenta ja niin kuuluukin. Se on jo koiran perimässä.
Tosin Milla ei pärjäisi silmiensä vuoksi pelloilla kun tippoja pitää ainakin sen viisi kertaa päivässsä tiputtaa silmiin. Josta aasinsillan kautta pääsemmekin asiaan. Eli kävimme tarkastauksessa ja eläinlääkäri tarkasti taas tosi tarkkaan silmät ja katsoi ettei haavaumia ole tullut. Myös kyyneleritys tarkastettiin ja todettiin, että diagnoosi on oikea ja lääke oli alkanut auttaa. eli kyyneleritystä oli jo jonkun verran. Ehkä 7 paikkeilla, mutta se lohduttaa jo kovasti kun viimeksi sitä ei ollut lainkaan. Toivoa pidetään yllä, vaikka tiedämme, että lääkitys on lopun ikäinen, mutta koira ei kärsi enää niin paljon ja kuivasilmäisyyden kivut ovat jo liventyneet. Myöskään näkö ei kokonaan ole uhattuna. vaikka rasvasolukertymät silmissä onkin, niiden kohdalle syntyy helposti haavaumia, siksi ne tarakstetaan aika-ajoin.
Myös lomaviikko hoitolassa sujui mukavsti ja koirat saapuivat pölyisinä ja iloisina kotiin. Nyt on ensimmäinen jo pesty ja toinen odottaa vuoroaan huomenna. Sitten kun sää sallii on punkkilääkkeen vuoro, sillä koira ei saisi kastua ainakaan vuorokauteen lääkkeen laiton jälkeen. Ja tänä vuonna punkkilääkkelle on todella tarvetta, sillä lääkeestä huolimatta olen poiminut yhteensä 7 punkkia koiristani tänä keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti