Meidän kaksivuotiaalle on tullut vauva-ajat mieleen. En ole törmännyt tälläiseeen ilmiöön koskaan ennen koirieni kanssa,
Milla pureskelee kaikki kuulakärkikynät jotka vain suinkin löytää,(mitä ei ole tehnyt koskaan) tukkapidike, mikä hänellä on, myös muovia menee tuhannen pirstaksi jos vaan irtoaa. Keittiössä on ollut maailman sivu sellainen oviverho, joka on tehty puuhelmistä ja jostain siemenistä on hampaissa aina kun silmä välttää.
Ihmetyttää, koska ulkoilemme paljon ja ikkunoissa päivystetään aina. Nukkuminen on melko vähäistä meidän Millalla yölläkin se kohkaa omiaan välillä. Onko hänellä vieläkin liian vähän virikkeitä? Vaiko liikaa stressiä?
Ruoan varastaminen on selviö kun on leikattu, menee puolisen vuotta ainakin kun ruoka kiinnostaa kaiken aikaa. Mutta edellisten koirien kanssa se oli ohimenevää. Tosin ne kerjäsivät, eivät varastaneet.
Muuten Milla on nykyään niin tuttu sen tavat tiedetäään ja niihin osataan jo suhtautua siten että sen luonne ei tuota mitään ongelmaa. Vaikka onkin ihan erityyppinen koira kuin meidän aiemmat solmuunlaitettavat lutukaiset. Eihän me ihmisetkään olla samasta puusta veistettyjä, eivätkä eläimetkään taida olla. Nyt mua alkoi todella kiinnostaa, että jospa alkaisimme harrstaa jotain ihan uutta josko se väsyttäisi nuoren neitokaisemme, miten olisi vaikka pallopaimennus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti