Meillä alkaa mennä mukavasti ja aikuistuminen on varmaan näillä tassuilla jo melko pitkällä. Nyt on emäntä soitellut epäilyttäviä puheluita, suorastaan outoja. Kuvataan, nukutetaan ja sitten viedään jotain aivan oleellista meikäläiseltä.
Mutta enhän minä nyt näistä paljon ymmärrä, mutta emännälle tuntuu olevan tärkeä juttu.
Parasta kuitenkin tässä syksyssä, (voiko syksyssä ylipäätään olla mitään hyvää) on se kun lopetin nappuloiden (niiden nimi on koiran kuivamuona) syömisen, sillä en ole kuiva millään muotoa vaan hyvinkin oman arvoni tunteva, eikä sille arvolle sovi minkäänlaisen rehun syönti,vaan gurmeeta sen olla pitää. Päätin tehdä syöntilakon, minua kutitti korvista ja tassuista ja päätin, että se johtuu noista kammottavalta haisevista nappuloista, jotka suoraan sanottuna olivat vain välttämätön pakko kun muuta ei paljon tarjoiltu. No nyt päästään asiaan. Kolmen päivän jälkeen tuo uskoi, etten todellakaan aio enää syödä tota yksitoikkoista murkinaa. Emäntä hankki monen kommelluksen jälkeen mielenkiintoisia pusseja ja pakastelaatikoita jotka tuoksuivat ihanalle. Sitten otettiin esiin iso rautapata ja siihen pantiin vettä ja neljänlaisia ryynejä, joita emäntä liottaa ensin kauan ja sitten sinne heitellään joukkoon porkkanaa joskus valkosipulia ja heneitä, maissiä kesäkurpitsaa tai broccolia ja lopuksi lihaa kun se on muhinut uunissa monta tuntia sitten sitä maistetaan ja jokainen muru häviää kupista. Enkä melkein malta lähteä keittiöstä kun uunista kantautuu ne hyvät tuoksut. Sitten tulee lisäksi lohiöljyä kuppiin ja piimää ja jotain taikajauhetta kuulemma vitamiineja ja kivennäisiä, onneksi ne kivet ei ole suuria vaan sellaista valkoista jauhetta. Mutta en enää rassaa korviani ja tassutkin olen jättänyt rauhaan.
Kun kerran emäntä noin hyvin uskoo minua. olen päättänyt herättää hänet keskellä yötä jos minulla on kuuma ja auliisti hän avaa parvekkeen oven. joten olen opettanut palveluskuntani kahdessa vuodessa hyvin tavoille. Ensi viikolla minut viedään johonkin vieraaseen paikkaan, mutta kuulemma saan nukkua suuren osan aikaa ja vasta kotona alkaa uusi elämä, toivottavsti se ei tarkoita että joudun taas nappuloille,no taitaa se emäntä olla sen verran viisastunut ettei yritä sellaisia hullutksia enää. Koittakaa kaikki kamut kestää tämä syksy niin kohta tulee lunta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti